Linkedin Twitter Facebook Youtube Soundcloud

Anna Huusko

Paluu menneisyyteen, vai katse tulevaisuuteen? – ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja vuoden 2023 budjettineuvottelut

· ·

Paluu menneisyyteen, vai katse tulevaisuuteen? – ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja vuoden 2023 budjettineuvottelut

Suomalaisen koulutusjärjestelmän ylpeyden aihe on ollut se, että koulutuksen ’umpiperistä’ on päästy eroon; opintoja on voinut jatkaa korkea-asteelle kaikilta toisen asteen koulutusväyliltä. Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelän esittämät kaavailut ammatillisen koulutuksen säästöistä ovat vaarantamassa tämän mahdollisuuden. Hän ehdotti ammatillisen koulutuksen lyhentämistä kaksivuotiseksi ja pakollisten yleissivistävien, kaikille yhteisten aineiden (ns. yto-aineiden) opintojen leikkaamista. Yleissivistävillä aineilla lienee tässä yhteydessä tarkoitettu ammatillisissa perustutkinnoissa kaikille yhteisiä viestinnän ja vuorovaikutusosaamisen, matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen, sekä yhteiskunta- ja työelämäosaamisen kokonaisuuksia (Opetushallitus, n.d.).

Maarit Virolainen

projektitutkija, KT, Koulutuksen tutkimuslaitos, JYU

Juhani Rautopuro

tutkimusprofessori, Koulutuksen tutkimuslaitos, JYU

Sähköteknillinen laboratorio, Aalto-yliopiston arkisto

Budjettipäällikön ehdotus näyttää olevan vakavassa pohdinnassa keväällä 2023 käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa ja suunnitelluissa säästöohjelmissa. Asiasta on syystä noussut melkoinen häly lehdistössä ja somen eri palstoilla. Tutkintojen lyhentämisen seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä on suoraviivaisessa sadan miljoonan säästöehdotuksessa “unohdettu” puntaroida.

Ammatillisen koulutuksen (ja sen tutkimuksen) näkökulmasta on harmillista, että tässäkin keskustelussa jyvät ja akanat sekoittuvat. Virheellistä tietoa on sopassa enemmän kuin mausteeksi. Hämmennyksestä kertoi muiden muassa Helsingin Sanomien pääkirjoitus (23.4.2023), jossa sekoitettiin tutkintojen nimikkeet (ammattitutkinto ja ammatillinen perustutkinto). Ne ovat kieltämättä hämmentäviä, mutta salatiedettä ne eivät ole, sillä Suomen koulutusjärjestelmä on kuvattu Opetus- ja kulttuuriministeriön nettisivuilla (https://okm.fi/koulutusjarjestelma). Keskustelun hedelmällisin anti on toistaiseksi ollut tieto siitä, miten huonosti suomalaista ammatillista koulutusta tunnetaan Suomessa. Näyttääkin, että ammatillisen koulutuksen järjestelmää lyödään “kuin vierasta sikaa”, kun valtion budjetissa on tarve säästöihin.

Seuraavassa on listattuna muutamia faktoja ja huomioita, joiden merkitystä kannattaa miettiä, kun ammatillisen koulutuksen pitkäjänteistä kehittämistä pohditaan. Niistä joitakin ovat eri tahot jo nostaneet esille, mutta kertaus on opintojen äiti:

1. Väitteet nuorten ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen kasvusta ammatillisen koulutuksen 3-vuotiseksi pidentämisen myötä ovat harhaanjohtavia. Kaikki ammatilliset tutkinnot pidennettiin 3-vuotiseksi 1990-luvun lopulla (Stenström & Virolainen, 2018). Ammatilliseen perustutkintoon opiskelevien nuorten opintojen keskeyttäminen lähti vuosituhannen vaihteessa alkaneen laskevan trendin jälkeen nousuun vasta lukuvuonna 2015/16 (Suomen virallinen tilasto [SVT], 2020). Ammatillisia opintoja keskeyttävät nuoria enemmän yli 20-vuotiaat (SVT, 2023).

Suomalaisten ammatillisten perustutkintojen kehitystä ja houkuttavuutta verrattiin 2010-luvun puolivälissä muihin pohjoismaihin (Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin). Ammatilliseen koulutukseen peruskoulun jälkeen siirtyneiden osuus oli kasvanut vain Suomessa 1990-luvun jälkeen yli 40%: iin ikäluokasta (Stenström & Virolainen, 2014). Vertailun perusteella keskeisiä tekijöitä houkuttavuuden kasvuun näyttivät olleen työssäoppimisen vahvistaminen ja tutkintojen mahdollistama jatko-opintokelpoisuus (Stenström & Virolainen, 2018)

Kun ammatilliset tutkinnot pidennettiin 3-vuotiseksi ammattikorkeakoulureformin ohessa, ammatillisesta koulutuksesta tuli reitti korkea-asteen opintoihin, erityisesti ammattikorkeakouluihin. Viime vuosina (2017–2020) keskimäärin yli 46 % ammattikorkeakoulujen uusista opiskelijoista on ollut aiemman ammatillisen tutkinnon suorittaneita. Tämä tieto on helposti tarkistettavissa ja avoimesti saatavissa Vipusesta (vipunen.fi).

2. Suomalaisen ammatillisen koulutuksen historia ulottuu 1800-luvulle. Jo silloin luotiin ammattikuntien oppipoikajärjestelmää täydentämään pohjoismaisen mallin mukaisesti sunnuntaikoulut. Sunnuntaikouluissa 1840-luvulla opetettiin myös tietopuolisia taitoja, kuten luku- ja kirjoitustaitoa, laskemistaitoa ja kristinopin tietoja (Laukia, 2013). Monissa ammateissa tarvittiin tuolloin, kuten nykyäänkin kieli- ja viestintätaitoa, sekä matemaattisia taitoja esimerkiksi asiakaspalvelussa (Sulkunen, 2023). Näitä taitoja tarvitaan myös elämänhallinnassa, kuten kulutusluoton koron laskemisessa tai elämänkumppanin kanssa asioista sovittaessa. Ne ovat suorastaan välttämättömiä. Yleisiä valmiuksia korostetaan usein 21. vuosisadan taitoina, vaikka niiden opetuksella on pitkät perinteet (Tight, 2021).

3. 2000-luvun alussa ammatillisen koulutuksen houkuttavuutta pyrittiin lisäämään. Toiveena oli nuorten siirtyminen työelämään nopeammin eikä vasta lukion jälkeen. Toisaalta yhteiskunnan monimutkaistuminen ja sen tulevaisuudessa edellyttämä laajempi ymmärrys oli tiedossa jo tuolloin, joten koulutustason nostoa pidettiin tärkeänä. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut siirtymä maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan ja edelleen palveluyhteiskuntaan oli huomattu. Keskustelu siirtymästä tietoyhteiskuntaan ja sen edellyttämään tietokykyisyyteen on tietokykykapitalismin ajassa lisääntynyt (Brunila ym. 2015). Tietokykyisyydellä tarkoitetaan tässä proaktiivista kykyä ja halua hakea ja omaksua uutta, luotettavaa tietoa sekä tiedon mahdollistamia taitoja.

 Vuosien 2015–2018 ammatillisen koulutuksen reformissa nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen aiemmin erillinen lainsäädäntö yhdistettiin (Laki ammatillisesta koulutuksesta 2017). Tämä yhdistäminen lienee osaltaan aiheuttanut tätä valtiovarainministeriön budjettipäällikön ulostulossa keväällä 2023 esille tullutta sekaannusta eri tutkintojen roolin hahmottamisessa. Pääministeri Sanna Marinin hallitus pidensi nuorten oppivelvollisuuden 18 vuoden ikävuoden loppuun (Opetus- ja kulttuuriministeriö, n.d.). Merkittävä osa nuorista jatkaa ammatillisessa koulutuksessa peruskoulun jälkeen. Välittömästi peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen sijoittuneita on ollut yli 40% ikäluokasta vuosina 2014-2021 (SVT, 2022). Ehdotus 2-vuotisesta ammatillisesta koulutuksesta herättää kysymyksen, miten käy kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun, jos oppivelvollisuus on kovin erilainen eri laajuinen nuorille.

4. Tavoite korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuuden nostamisesta karkaa Suomessa yhä kauemmas, jos nuorilla ammatillisen koulutuksen suorittaneilla ei ole jatko- opintokelpoisuutta ja edellytyksiä jatkaa korkea-asteen opintoihin. Suomi on jo jäljessä tavanomaisesti verrokkeina pidetyistä OECD-maista (OECD, 2022, s. 37). Lukioista valmistuneet eivät yksin riitä korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuuden nostamiseen.

5. Ammatillisen koulutuksen osaamisperustaisuutta vahvistettiin pääministeri Juha Sipilän hallituksen toteuttamassa ammatillisen koulutuksen reformissa vuosina 2015–2018. Nykyinen ammatillisten perustutkintojen järjestämisen säädöspohja mahdollistaa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen sekä kolmea vuotta nopeamman yksilöllisen osaamisen mukaisen valmistumisen ja ammatillisen perustutkinnon suorittamisen. Opintoihin on myös mahdollista yhdistää oppisopimusta ja koulutussopimukseen perustuvaa osaamisen hankkimista työpaikalla joustavasti.

6. Työelämän muutosten vuoksi monien on tulevaisuudessakin osallistuttava työurallaan uudelleen- ja täydennyskoulutukseen (Nygren ym. 2020). Ammattia ja työpaikkaa vaihtavien on osattava hakeutua opiskelemaan uusia taitoja ja tietoja, missä auttavat hyvät yleiset valmiudet, yhteiskunnallisen muutoksen seuraaminen sekä urasuunnittelutaidot. Hyvän yleissivistyksen varassa yhteiskunnallista muutosta ja työelämän kehityssuuntia on helpompi ymmärtää ja pohtia niiden merkitystä itselle ja muille. Yleissivistys luo siis pohjaa hyvinvoinnille (ks. myös Heikkinen, 2023). Yksilön näkökulmasta jatkuva oppiminen edellyttää oman opinpolun merkityksellisyyttä (ks. Vanttaja & Järvinen, 2006; Kinnari ym. 2022). Suomesta tuskin halutaan yhteiskuntaa, jossa koulutustason lasku otettaisiin eksplisiittisesti julkiseksi tavoitteeksi. Kaiken kaikkiaan koulutus- ja sivistystason lasku ei yleensä ole kehittyneissä valtioissa ollut yhteiskunnallisena tavoitteena.


7. Myös tulevaisuudessa tarvitaan eri koulutustaustoilla toimivia henkilöitä. Tekoäly ja kielimallit eivät korvaa ihmistä esimerkiksi hoitotyössä tai kasvatuksessa. Vaikka digitaaliset apuvälineet soveltuvat moniin työnkuviin, nykyinen yhdyskuntarakenne ja siinä eläminen perustuvat eri alojen ammattilaisten väliseen työnjakoon ja vaihdantaan. Yhteiskunnassa on eriytynyttä ammatillista osaamista hallitsevia toimijoita sellaisilla aloilla kuin esimerkiksi terveydenhuolto, kasvatus ja koulutus, logistiikka, kulutustavara- ja elintarviketuotanto, kauppa, kulttuuripalvelut jne. Monien näiden sektoreiden järjestämisessä tarvittavilla toimijoilla on tarpeen ammatillisen koulutuksen tuoma käytännöllinen ja yleissivistynyt osaaminen.

8. Ammatillista koulutusta koskevaa tutkimusta on saatavilla Suomessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) julkaisee arviointeja arviointisuunnitelman mukaisesti. Suomessa on julkaistu avoimesti saatavilla olevaa Ammattikasvatuksen aikakauskirjaa jo 25 vuotta (ks. journal.fi). Lisäksi Suomessa toimii yhdistyksiä, kuten Ammatillisen koulutuksen tutkimusseura Ottu ry (https://ottu.fi/), ja Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry (https://www.amke.fi/), joista löytyy ammatillisen koulutuksen kenttää tuntevia asiantuntijoita.
Suomessa valmistuu kohtalaisesti ammatillisen koulutuksen kenttään laajasti ottaen liittyviä väitöskirjoja (ks. esim. Isacsson ym., 2021). Kuitenkin tutkimustiedon kertymistä tukisi, jos myös ammatillisen koulutuksen sektorilla olisi oma professorivetoinen tutkimusohjelmansa tai korkeakoulujen välinen ammatillisen koulutuksen tutkimusverkosto, kuten esimerkiksi korkeakoulututkimuksessa on.

Ammatillisen koulutuksen kehittämistä ja vertailua tehdään myös kansainvälisesti. Cedefop on Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus ja ammatillista koulutusta tarkastelevaa kansainvälistä tutkimusta löytyy esimerkiksi seuraavista vertaisarvioidut tiedejulkaisuista: Journal of vocational education and training, Journal of education and work, Nordic journal of vocational education and training, Vocations and learning, ja International Journal for Research in Vocational Education and Training.

 

Kestävien koulutusreformien on todettu edellyttävän johtajuutta kaikilla tasoilla: opettajat, rehtorit, aluepäälliköt, maan hallitus, ministerit, varajohtajat ja heidän alaisensa (Fullan, 2009). Kestäviä reformeja suunnitellaan siten, että ammatillista koulutusta koskevaan päätöksentekoon osallistuvat perehtyvät ammatilliseen koulutukseen. Kansainvälisesti on puhuttu reformisyndroomasta (Cheng, 2009), kun koulutusta on nopeasti pyritty sovittamaan äkkiväärillä liikkeillä muuttuvaan työelämään ja yhteiskuntaan. Ja päädytty hölmöläisten tapaan jatkamaan mattoa sillä maton toisesta päästä leikatulla palalla. Yhden vaalikauden ajattelu ei sovellu pitkäjänteiseen koulutuksen kehittämiseen.

 

Lähteet

Brunila, K., Onnismaa, J., & Pasanen, H. (2015). Koko elämä töihin: Koulutus tietokykykapitalismissa. Vastapaino.

Cheong Cheng, Y. (2009). Hong Kong educational reforms in the last decade: Reform syndrome and new developments. International Journal of Educational Management, 23(1), 65-86. Fullan, M. (2009). Large-scale reform comes of age. Journal of educational change, 10(2–3), 101–113

Heikkinen, H.L.T.(2023). Yleissivistys auttaa löytämään luovia ratkaisuja aikamme pirullisiin ongelmiin. Helsingin Sanomat. Lukijan mielipide. 2.5.3023. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009539418.html?share=30948fd2c89f97754c8428d73ff3a83d

Isacsson, A., Teräs, M., & Virolainen, M. (2021). Katsaus ammattikasvatuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimukseen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa vaikuttavuuden näkökulmasta. eSignals Research, 24.06.2021. https://esignals.fi/research/2021/06/24/katsaus-ammattikasvatuksen-ja-ammatillisen-koulutuksen-tutkimukseen-suomessa-ruotsissa-ja-norjassa-vaikuttavuuden-nakokulmasta/ Open Access

Kinnari, H., Laalo, H., & Silvennoinen, H. (2022). "Kohti merkityksellistä elämää" – jatkuva oppiminen tulevaisuuden hallintana. Teoksessa S. Lemmetty & K. Collin (toim.) Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä (ss. 56–87). SoPhi 150.

Laukia, J. (2013). Tavoitteena sivistynyt kansalainen ja työntekijä: Ammattikoulu Suomessa 1899-1987. Helsingin yliopisto. Väitöskirja. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41667

Nygren, H., Virolainen, M., Hämäläinen, R., & Rautopuro, J. (2020). The Fourth Industrial Revolution and Changes to Working Life: What Supports Adult Employees in Adapting to New Technology at Work?. Teoksessa M. Collan, & K. Michelsen (Toim.), Technical, Economic and Societal Effects of Manufacturing 4.0 : Automation, Adaption and Manufacturing in Finland and Beyond (pp. 193-209). Palgrave Macmillan. https://doi.org/10.1007/978-3-030-46103-4_10 Open Access OECD. (2022). Education at a Glance 2022: OECD Indicators. OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/3197152b-en

Opetushallitus. (n.d.) ePerusteet. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi Opetus- ja kulttuuriministeriö. (n.d.). Oppivelvollisuuden laajentaminen. https://okm.fi/oppivelvollisuuden-laajentaminen

Sulkunen, S. (2003). Suorittavassa työssä tarvitaan ammatillista monilukutaitoa. Kielikukko 1, 44–47. https://finrainfo.fi/kielikukko/artikkeleita/?fbclid=IwAR3g5hczgHn4a7B8eUwa_Tpz7cGZLPgn7lTrCUFX1cQ_2XVptqfIRm49eHg#Sulkunen_Sari_2023_Suorittavassa_tyossa_tarvitaan_ammatillista_monilukutaitoa

Suomen virallinen tilasto (SVT). (2020) Koulutuksen keskeyttäminen [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-9280. 2018. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 9.5.2023].

http://www.stat.fi/til/kkesk/2018/kkesk_2018_2020-03-12_tie_001_fi.html Suomen virallinen tilasto (SVT). (2022). Peruskoulun 9. luokan päättäneiden välitön sijoittuminen jatko-opintoihin 2014-2021, %. https://www.stat.fi/tilasto/khak#tables Suomen virallinen tilasto (SVT). (2023). Koulutuksen keskeyttäminen 2021. https://www.stat.fi/julkaisu/cl8k9kzpveids0dukv6rc5xj6

Stenström, M.-L., & Virolainen, M. (2014). The History of Finnish Vocational Education and Training. Nord-VET - The future of Vocational Education in the Nordic countries. http://nord-vet.dk/indhold/uploads/History-of-Finnish-VET-29062014final.pdf Open Access

Stenström, M.-L., & Virolainen, M. (2018). The modern evolution of vocational education and training in Finland (1945–2015). In S. Michelsen, & M.-L. Stenström (Eds.), Vocational Education in the Nordic Countries: The Historical Evolution (pp. 102-123). Routledge Research in International and Comparative Education. Open Access

Tight, M. (2021). Twenty-first century skills: meaning, usage and value. European Journal of Higher Education, 11(2), 160–174.

Vanttaja, M., & Järvinen, T. (2006). Oppiminen ja identiteetti muuttuvassa yhteiskunnassa.

Teoksessa J. Mäkinen, E. Olkinuora, R. Rinne & A. Suikkanen (toim.) Elinkautisesta työstä elinikäiseen oppimiseen (ss.27–42). PS-kustannus.

3D-tulostuskynät olivat hittijuttu LUTra-festareilla

· ·

3D-tulostuskynät olivat hittijuttu LUTra-festareilla

MFG 4.0-hanke oli mukana LUTra-festareilla, joilla vieraili 750 lasta opettajineen. LUTra on LUT-yliopistolla järjestettävä tapahtuma kaupungin kaikille 5.-luokkalaisille ja osa valtakunnallista Pikkuyrittäjä-konseptia. Päivän aikana oppilailla oli mahdollisuus nähdä ja kokea erilaisia rasteja, joissa yhdistyy yrittäjyyskasvatus ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen.

MFG 4.0:n rastilla oli kokeiltavana erilaisia 3D-kyniä. Kyniä voidaan pitää ensimmäisenä askeleena kohti 3D-tulostuksen maailmaa.
Päivän aikana rastilla oli tungosta ja lasten mielikuvitukselliset hahmot ja muodot piirtyivät aluspaperilta ylöspäin. Muutama opettajakin uskaltautui kokeilemaan kynien mahdollisuuksia samalla ideoiden, miten niitä voisi hyödyntää esimerkiksi kuvaamataidon ja teknisen työn tunnilla.

Nopeasti LUTra-vieraamme huomasivat, että kolmiulotteisten muotojen tekeminen vaatii hyvää suunnittelua, luovuutta ja kärsivällisyyttä. Puhuimme lasten kanssa päivän aikana 3D-tulostuksesta, käytetyistä materiaaleista ja kynien turvallisuudesta. Moni iloinen ja tyytyväinen lapsi totesi rastin olleen ”ihan parasta”.  

Marika Hirvimäki

projektitutkija, LUT-yliopisto

Hankkeen politiikkasuositus käsittelee teknologiakasvatusta

· ·

Hankkeen tuore politiikkasuositus käsittelee teknologiakasvatuksen tilaa Suomessa

Maarit Virolainen

projektitutkija, KT, Koulutuksen tutkimuslaitos, JYU

Juhani Rautopuro

tutkimusprofessori, Koulutuksen tutkimuslaitos, JYU

Emilia Lampi

projektitutkija, KM,Koulutuksen tutkimuslaitos, JYU

Anna Huusko

projektikoordinaattori, FM, Koulutuksen tutkimuslaitos, JYU

Pääset suositukseen kuvaa klikkaamalla.

Aikuisten oppiminen ja teknologiataidot ovat yksilöllisiä.  Ne heijastuvat siihen, miten he omaksuvat uutta ja oppivat käyttämään teknologiaa työpaikoilla.

Siksi tarvitaan ammatti- ja tuotannonalakohtaista Valmistus 4.0 -teknologian murroksen tuomien sovellusten hyödyntämiseen liittyvää koulutuksen kehittämistyötä oppilaitoksissa ja opettajien yhteistyönä.

 

Teknologiataitojen tulevaisuudesta keskustellaan webinaarissamme lisää.  Ilmoittaudu mukaan!

Lue lisää

The newest MFG4.0 dissertation introduces nearest neighbor-based novel soft computing techniques for supervised classification and regression applications

· ·

The newest MFG4.0 dissertation introduces nearest neighbor-based novel soft computing techniques for classification and regression applications

This dissertation focuses on supervised machine learning techniques – classification and regression. In particular, the emphasis is on the fuzzy k-nearest neighbor (FKNN) algorithm that has received substantial attention in classification problems due to its efficacy and flexibility.

In classification, learning from data can be challenging for many algorithms due to uncertainties and inconsistencies in the data. A typical issue associated with most classification problems is that class distributions in the data are imbalanced – meaning data points do not equally represent the classes in a class variable, which can significantly affect classification performance. Given this issue, this research develops solution techniques based on the FKNN algorithm.


The first proposed approach is the multi-local Power mean fuzzy k-nearest neighbor (MLPM-FKNN), which uses class prototype local mean vectors instead of individual training instances in the learning part. The second proposed method is the Bonferroni mean-based fuzzy k-nearest neighbor (BM-FKNN), an enhancement of the MLPM-FKNN method using the Bonferroni mean to compute class prototype local mean vectors. The findings of the tests with different real-world data sets demonstrate the robustness and efficacy of the proposed approaches for class imbalance problems.

Figure: Kumbure, M. M., Luukka, P., & Collan, M. (2020) A new fuzzy k-nearest neighbor classifier based on the Bonferroni mean. Pattern Recognition Letters, 140, 172-178

Mahinda Mailagaha Kumbure

Junior Researcher, LUT University

In addition to the classification context, the rationale underlying the FKNN algorithm for regression problems is successfully generalized, and concurrently, a novel Minkowski distance-based fuzzy k-nearest neighbor (Md-FKNNreg) method is proposed. This method is tested on several different real-world data sets, and the results show that it achieves the best performance compared to the several state-of-the-art regression methods.

Mahinda Mailagaha Kumbure defended his dissertation in the field of Business and Management (Business Analytics) at LUT University on the 10th of November 2022. The title of his doctoral thesis is Novel fuzzy k-nearest neighbor methods for effective classification and regression.

Read more

Mailagaha Kumbure, Mahinda (2022-11-10) Novel fuzzy k-nearest neighbor methods for effective classification and regression

Keywords:  

machine learning, classification, regression, feature selection, prediction, class imbalance, fuzzy k-nearest neighbor, local means, performance

Kolme perustulomallia Etelä-Koreassa

· ·

Kolme perustulomallia Etelä-Koreassa

Etelä-Korea on esimerkki korkean teknologian maasta, jossa taloudellinen ja sosiaalinen menestys ovat ristiriidassa keskenään. Maa on edelläkävijä monissa teknologisissa innovaatioissa, esimerkiksi ICT-teknologiassa (mm. Samsung) ja teollisessa valmistuksessa (mm. KIA). Etelä-Korean bruttokansantuote henkeä kohden on Maailmanpankin tilastojen mukaan 30. korkein maailmassa (Suomi sijalla 23.) Sen sijaan maailman onnellisuusvertailussa Etelä-Korea on sijalla 59. (Suomi jo pitkään ykkösenä). Syntyvyys on erittäin alhaista. Kokonaishedelmällisyysluku laski alle yhden vuonna 2018 ja on sen jälkeen pysynyt siellä.


Etelä-Korea on kilpailullinen yhteiskunta, missä teknologinen murros uhkaa syrjäyttää erityisesti nuoria ja maaseudun asukkaita. Etelä-Koreassa pohditaankin nyt keinoja taloudellisen menestyksen kääntämiseksi myös sosiaaliseksi hyvinvoinniksi. Ratkaisua haetaan Pohjois-Amerikassa 1970-luvulla kehitystä negatiivisesta tuloverosta ja perustulosta, jotka nousivat muutamia vuosia sitten kansainväliseen keskusteluun keinoina ehkäistä teknologisen työttömyyden aiheuttamia ongelmia.

Korea on saanut innoitusta myös Suomesta, missä toteutettiin lakisääteinen perustulokokeilu vuosina 2017 ja 2018 (Hiilamo 2022).

Nuoriso-osinko

Etelä-Korean vaikutusvaltaisin perustuloaktivisti on ollut poliitikko ja lakimies Lee Jae-myung, joka esitti vuonna 2018 laajan perustulo-ohjelman pääkaupunki Soulia ympäröivässä Gyeonggin provinssissa. Tuolloin provinssin kuvernöörinä toiminut Jae-myung otti perustulon myös presidentinvaalikampanjansa teemaksi.

Huhtikuun 2019 alusta Gyeonggin provinssissa alettiin maksaa nuoriso-osinkoa (Youth Dividend) kaikille 24-vuotiaille. Kyseessä oli erittäin laaja pilottihanke, jonka tarkoituksena oli helpottaa kovista työelämään, koulutukseen ja parinmuodostukseen liittyvistä paineista kärsivien nuorten tilannetta.

Provinssin 13 miljoonan asukkaan joukosta perustulon saajiin kuului noin 175 000 nuorta. Heille maksettiin neljännesvuosittain 250 000 Etelä-Korean wonia eli noin 180 euroa. Kyseessä oli eräänlainen paikallisvaluutta, sillä nuoriso-osingon sisältävää korttia oli mahdollista käyttää vain paikallisissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Vaikka summa oli suhteellisen pieni, arviointitutkimus osoitti nuorten elämäntyytyväisyyden lisääntyneen (Yoo ym. 2019). Myönteisten tulosten rohkaisemana nuoriso-osingon maksaminen jatkuu edelleen. Erityistä pilotissa on se, että tuki maksetaan kaikille samanikäisille nuorille riippumatta tuloista, koulutuksesta tai työmarkkina-asemasta. Kyseessä on siis yhden ikäluokan universaali perustulo.

Maaseudun perustulo

Gyeonggin provinssissa on meneillään myös toinen perustulohanke. Toisin kuin nuoriso-osingossa on maaseudun perustulossa (Rural Basic Income) kyse kokeilusta. Kolmen vuoden ajan lähellä Pohjois-Korean rajaa sijaitsevassa Cheongsan-myeon kylässä kaikille 3 500 asukkaalle maksetaan 150,000 wonia (noin 106 euroa) kuukaudessa. Tämäkin maksu suoritetaan paikallisvaluuttana, joka on käytettävä kolmen kuukauden kuluessa alueen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Kokeen tavoitteena on parantaa elämänlaatua ja elinkeinomahdollisuuksia maaseutumaisissa olosuhteissa. Monien kehittyvien maiden tavoin maaseudun tyhjentyminen on ongelma myös Etelä-Koreassa.

Kokeen onnistumista arvioidaan vertaamalla Cheongsan-myeon kylää toiseen vastaavan kokoiseen maaseutuvaltaiseen Samjuk-myeon kylään provinssin eteläosassa. Kokeen etuna on se, että sen avulla on mahdollista arvioida myös yhteisötason vaikutuksia, koska kaikki saavat perustulon. Koe alkoi viime kesänä.

Takuutulo Soulissa

Myös Soulin kaupungissa on meneillään perustulokokeilu. Kuluvan vuoden alussa 500 satunnaisesti valittua pienituloista kotitaloutta alkoi saada takuutuloa (Soul Safety Income), jonka nostaa kotitalouden tulot vähintään puoleen mediaanitulosta. Kokeiluun osallistujat valittiin niistä ilmoittautuneista kotitalouksista, jotka kärsivät suhteellisesta köyhyydestä mutta eivät saaneet muita sosiaalietuuksia.

Pilotin tarkoituksena on parantaa työnteon kannustimia. Takuutulon määrä pienenee tulojen kasvaessa, muttei poistu kokonaan ennen kuin tulot kasvavat lähelle mediaanituloa. Ensi vuoden alusta kokeiluun otetaan mukaan 300 uutta kotitaloutta, joiden tulot ovat vähemmän kuin 85 prosenttia, mutta enemmän kuin puolet mediaanituloista. Molemmissa tapauksissa vertailuryhmänä toimivat ne pilottiin ilmoittautuneet, joita ei valittu koeryhmään.

Kolmivuotisessa kokeilussa arvioidaan työllisyysvaikutusten lisäksi myös osallistujien subjektiivisia kokemuksia hyvinvoinnista. Varapormestari Sanghan Kimin mukaan takuutulo pyrkii poistamaan tuloeroja ja parantamaan mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Heikki Hiilamo

professori, Helsingin yliopisto

Arvio

Gyeonggin provinssin provinssin kuvernöörinä toiminut Jae-myung hävisi Etelä-Korean presidentinvaalin täpärästi viime maaliskuussa. Perustulosta ei ole tämän jälkeen keskusteltu kansallisella tasolla. Paikalliset perustulohankkeet pyrkivät pitämään teemaa esillä.

Kaikki kolme edellä kuvattua hanketta ovat suuruudeltaan käynnissä oleviin sosiaaliturvaohjelmiin verrattuna sangen vaatimattomia. Nuoriso-osinkoa ei ole laajennettu, vaan se rajoittuu edelleen vain 24-vuotiaisiin. Maaseudun perustulon saajia on 13 miljoonan asukkaan provinssissa vain 3 5000. Soulin takuutuloa saa enimmillään vain 800 kotitaloutta.

Lisäksi hankkeiden vaikutusten arviointi on hankalaa. Itsestään selvää on, että erityisesti pienituloisilla lisäraha parantaa hyvinvointia. Kysymys onkin siitä, miten ehdotettu uusi malli suoriutuu suhteessa vaihtoehtoisin ratkaisuihin: tuoko perustulo rahalle vastinetta. Kysymys on erittäin olennainen niin kutsutuissa kypsissä hyvinvointivaltioissa, missä suuria väliinputoajaryhmiä ei enää ole. Ratkaisevaa on se, miten hyvin vaihtoehtoiset mallit suoriutuvat suhteessa nykyisiin malleihin.

Tutkijaryhmien kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella hankkeiden toteuttajat pyrkivät myös puuttumaan arvioinnin suorittamiseen. Koeryhmät ovat pieniä, eikä esimerkiksi kaikkia suunniteltuja kyselyitä kyetä rahan tai poliittisen tahdon puuttumisen vuoksi toteuttamaan.

Korean perustulohankkeet johtavat samaan johtopäätökseen kuin Suomenkin perustulohanke: kokeiluissa on kysymys enemmän politiikasta kuin tieteestä (Hiilamo 2022). Toisaalta kokeilut ruokkivat keskustelua vaihtoehtoisista tavoista järjestää sosiaaliturvaa. Niitä voi myös itsessään pitää muistutuksena siitä, että teollisuusyhteiskunnan aikana syntyneitä sosiaaliturvamalleja on tarpeen uudistaa vastaamaan teknologisen murroksen synnyttämiä tarpeita.

Lue lisää:

Hiilamo, Heikki. A Truly Missed Opportunity: The Political Context and Impact of the Basic Income Experiment in Finland. European Journal of Social Security. 2022 Sep;24(3):177-191. 

Yoo, Young Seong, Jeong Wonho, Rhie Kwanhyung, Yun Sungjin, and Ma Jooyoung. Analysis of the Effects of the Youth Basic Income Policy in Gyeonggi Province: Comparison of the Ex-Ante and Ex-Post Survey—Gyeonggi: Gyeonggi Research Institute—Policy Study, 2019.

Follow us!

Linkedin Twitter Facebook Youtube Soundcloud
HKI
SA