Paluu menneisyyteen, vai katse tulevaisuuteen? – ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja vuoden 2023 budjettineuvottelut

Suomalaisen koulutusjärjestelmän ylpeyden aihe on ollut se, että koulutuksen ’umpiperistä’ on päästy eroon; opintoja on voinut jatkaa korkea-asteelle kaikilta toisen asteen koulutusväyliltä. Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelän esittämät kaavailut ammatillisen koulutuksen säästöistä ovat vaarantamassa tämän mahdollisuuden. Hän ehdotti ammatillisen koulutuksen lyhentämistä kaksivuotiseksi ja pakollisten yleissivistävien, kaikille yhteisten aineiden (ns. yto-aineiden) opintojen leikkaamista. Yleissivistävillä aineilla lienee tässä yhteydessä tarkoitettu ammatillisissa perustutkinnoissa kaikille yhteisiä viestinnän ja vuorovaikutusosaamisen, matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen, sekä yhteiskunta- ja työelämäosaamisen kokonaisuuksia (Opetushallitus, n.d.).

Maarit Virolainen

projektitutkija, KT, Koulutuksen tutkimuslaitos, JYU

Juhani Rautopuro

tutkimusprofessori, Koulutuksen tutkimuslaitos, JYU

Sähköteknillinen laboratorio, Aalto-yliopiston arkisto

Budjettipäällikön ehdotus näyttää olevan vakavassa pohdinnassa keväällä 2023 käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa ja suunnitelluissa säästöohjelmissa. Asiasta on syystä noussut melkoinen häly lehdistössä ja somen eri palstoilla. Tutkintojen lyhentämisen seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä on suoraviivaisessa sadan miljoonan säästöehdotuksessa “unohdettu” puntaroida.

Ammatillisen koulutuksen (ja sen tutkimuksen) näkökulmasta on harmillista, että tässäkin keskustelussa jyvät ja akanat sekoittuvat. Virheellistä tietoa on sopassa enemmän kuin mausteeksi. Hämmennyksestä kertoi muiden muassa Helsingin Sanomien pääkirjoitus (23.4.2023), jossa sekoitettiin tutkintojen nimikkeet (ammattitutkinto ja ammatillinen perustutkinto). Ne ovat kieltämättä hämmentäviä, mutta salatiedettä ne eivät ole, sillä Suomen koulutusjärjestelmä on kuvattu Opetus- ja kulttuuriministeriön nettisivuilla (https://okm.fi/koulutusjarjestelma). Keskustelun hedelmällisin anti on toistaiseksi ollut tieto siitä, miten huonosti suomalaista ammatillista koulutusta tunnetaan Suomessa. Näyttääkin, että ammatillisen koulutuksen järjestelmää lyödään “kuin vierasta sikaa”, kun valtion budjetissa on tarve säästöihin.

Seuraavassa on listattuna muutamia faktoja ja huomioita, joiden merkitystä kannattaa miettiä, kun ammatillisen koulutuksen pitkäjänteistä kehittämistä pohditaan. Niistä joitakin ovat eri tahot jo nostaneet esille, mutta kertaus on opintojen äiti:

1. Väitteet nuorten ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen kasvusta ammatillisen koulutuksen 3-vuotiseksi pidentämisen myötä ovat harhaanjohtavia. Kaikki ammatilliset tutkinnot pidennettiin 3-vuotiseksi 1990-luvun lopulla (Stenström & Virolainen, 2018). Ammatilliseen perustutkintoon opiskelevien nuorten opintojen keskeyttäminen lähti vuosituhannen vaihteessa alkaneen laskevan trendin jälkeen nousuun vasta lukuvuonna 2015/16 (Suomen virallinen tilasto [SVT], 2020). Ammatillisia opintoja keskeyttävät nuoria enemmän yli 20-vuotiaat (SVT, 2023).

Suomalaisten ammatillisten perustutkintojen kehitystä ja houkuttavuutta verrattiin 2010-luvun puolivälissä muihin pohjoismaihin (Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin). Ammatilliseen koulutukseen peruskoulun jälkeen siirtyneiden osuus oli kasvanut vain Suomessa 1990-luvun jälkeen yli 40%: iin ikäluokasta (Stenström & Virolainen, 2014). Vertailun perusteella keskeisiä tekijöitä houkuttavuuden kasvuun näyttivät olleen työssäoppimisen vahvistaminen ja tutkintojen mahdollistama jatko-opintokelpoisuus (Stenström & Virolainen, 2018)

Kun ammatilliset tutkinnot pidennettiin 3-vuotiseksi ammattikorkeakoulureformin ohessa, ammatillisesta koulutuksesta tuli reitti korkea-asteen opintoihin, erityisesti ammattikorkeakouluihin. Viime vuosina (2017–2020) keskimäärin yli 46 % ammattikorkeakoulujen uusista opiskelijoista on ollut aiemman ammatillisen tutkinnon suorittaneita. Tämä tieto on helposti tarkistettavissa ja avoimesti saatavissa Vipusesta (vipunen.fi).

2. Suomalaisen ammatillisen koulutuksen historia ulottuu 1800-luvulle. Jo silloin luotiin ammattikuntien oppipoikajärjestelmää täydentämään pohjoismaisen mallin mukaisesti sunnuntaikoulut. Sunnuntaikouluissa 1840-luvulla opetettiin myös tietopuolisia taitoja, kuten luku- ja kirjoitustaitoa, laskemistaitoa ja kristinopin tietoja (Laukia, 2013). Monissa ammateissa tarvittiin tuolloin, kuten nykyäänkin kieli- ja viestintätaitoa, sekä matemaattisia taitoja esimerkiksi asiakaspalvelussa (Sulkunen, 2023). Näitä taitoja tarvitaan myös elämänhallinnassa, kuten kulutusluoton koron laskemisessa tai elämänkumppanin kanssa asioista sovittaessa. Ne ovat suorastaan välttämättömiä. Yleisiä valmiuksia korostetaan usein 21. vuosisadan taitoina, vaikka niiden opetuksella on pitkät perinteet (Tight, 2021).

3. 2000-luvun alussa ammatillisen koulutuksen houkuttavuutta pyrittiin lisäämään. Toiveena oli nuorten siirtyminen työelämään nopeammin eikä vasta lukion jälkeen. Toisaalta yhteiskunnan monimutkaistuminen ja sen tulevaisuudessa edellyttämä laajempi ymmärrys oli tiedossa jo tuolloin, joten koulutustason nostoa pidettiin tärkeänä. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut siirtymä maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan ja edelleen palveluyhteiskuntaan oli huomattu. Keskustelu siirtymästä tietoyhteiskuntaan ja sen edellyttämään tietokykyisyyteen on tietokykykapitalismin ajassa lisääntynyt (Brunila ym. 2015). Tietokykyisyydellä tarkoitetaan tässä proaktiivista kykyä ja halua hakea ja omaksua uutta, luotettavaa tietoa sekä tiedon mahdollistamia taitoja.

 Vuosien 2015–2018 ammatillisen koulutuksen reformissa nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen aiemmin erillinen lainsäädäntö yhdistettiin (Laki ammatillisesta koulutuksesta 2017). Tämä yhdistäminen lienee osaltaan aiheuttanut tätä valtiovarainministeriön budjettipäällikön ulostulossa keväällä 2023 esille tullutta sekaannusta eri tutkintojen roolin hahmottamisessa. Pääministeri Sanna Marinin hallitus pidensi nuorten oppivelvollisuuden 18 vuoden ikävuoden loppuun (Opetus- ja kulttuuriministeriö, n.d.). Merkittävä osa nuorista jatkaa ammatillisessa koulutuksessa peruskoulun jälkeen. Välittömästi peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen sijoittuneita on ollut yli 40% ikäluokasta vuosina 2014-2021 (SVT, 2022). Ehdotus 2-vuotisesta ammatillisesta koulutuksesta herättää kysymyksen, miten käy kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun, jos oppivelvollisuus on kovin erilainen eri laajuinen nuorille.

4. Tavoite korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuuden nostamisesta karkaa Suomessa yhä kauemmas, jos nuorilla ammatillisen koulutuksen suorittaneilla ei ole jatko- opintokelpoisuutta ja edellytyksiä jatkaa korkea-asteen opintoihin. Suomi on jo jäljessä tavanomaisesti verrokkeina pidetyistä OECD-maista (OECD, 2022, s. 37). Lukioista valmistuneet eivät yksin riitä korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuuden nostamiseen.

5. Ammatillisen koulutuksen osaamisperustaisuutta vahvistettiin pääministeri Juha Sipilän hallituksen toteuttamassa ammatillisen koulutuksen reformissa vuosina 2015–2018. Nykyinen ammatillisten perustutkintojen järjestämisen säädöspohja mahdollistaa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen sekä kolmea vuotta nopeamman yksilöllisen osaamisen mukaisen valmistumisen ja ammatillisen perustutkinnon suorittamisen. Opintoihin on myös mahdollista yhdistää oppisopimusta ja koulutussopimukseen perustuvaa osaamisen hankkimista työpaikalla joustavasti.

6. Työelämän muutosten vuoksi monien on tulevaisuudessakin osallistuttava työurallaan uudelleen- ja täydennyskoulutukseen (Nygren ym. 2020). Ammattia ja työpaikkaa vaihtavien on osattava hakeutua opiskelemaan uusia taitoja ja tietoja, missä auttavat hyvät yleiset valmiudet, yhteiskunnallisen muutoksen seuraaminen sekä urasuunnittelutaidot. Hyvän yleissivistyksen varassa yhteiskunnallista muutosta ja työelämän kehityssuuntia on helpompi ymmärtää ja pohtia niiden merkitystä itselle ja muille. Yleissivistys luo siis pohjaa hyvinvoinnille (ks. myös Heikkinen, 2023). Yksilön näkökulmasta jatkuva oppiminen edellyttää oman opinpolun merkityksellisyyttä (ks. Vanttaja & Järvinen, 2006; Kinnari ym. 2022). Suomesta tuskin halutaan yhteiskuntaa, jossa koulutustason lasku otettaisiin eksplisiittisesti julkiseksi tavoitteeksi. Kaiken kaikkiaan koulutus- ja sivistystason lasku ei yleensä ole kehittyneissä valtioissa ollut yhteiskunnallisena tavoitteena.


7. Myös tulevaisuudessa tarvitaan eri koulutustaustoilla toimivia henkilöitä. Tekoäly ja kielimallit eivät korvaa ihmistä esimerkiksi hoitotyössä tai kasvatuksessa. Vaikka digitaaliset apuvälineet soveltuvat moniin työnkuviin, nykyinen yhdyskuntarakenne ja siinä eläminen perustuvat eri alojen ammattilaisten väliseen työnjakoon ja vaihdantaan. Yhteiskunnassa on eriytynyttä ammatillista osaamista hallitsevia toimijoita sellaisilla aloilla kuin esimerkiksi terveydenhuolto, kasvatus ja koulutus, logistiikka, kulutustavara- ja elintarviketuotanto, kauppa, kulttuuripalvelut jne. Monien näiden sektoreiden järjestämisessä tarvittavilla toimijoilla on tarpeen ammatillisen koulutuksen tuoma käytännöllinen ja yleissivistynyt osaaminen.

8. Ammatillista koulutusta koskevaa tutkimusta on saatavilla Suomessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) julkaisee arviointeja arviointisuunnitelman mukaisesti. Suomessa on julkaistu avoimesti saatavilla olevaa Ammattikasvatuksen aikakauskirjaa jo 25 vuotta (ks. journal.fi). Lisäksi Suomessa toimii yhdistyksiä, kuten Ammatillisen koulutuksen tutkimusseura Ottu ry (https://ottu.fi/), ja Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry (https://www.amke.fi/), joista löytyy ammatillisen koulutuksen kenttää tuntevia asiantuntijoita.
Suomessa valmistuu kohtalaisesti ammatillisen koulutuksen kenttään laajasti ottaen liittyviä väitöskirjoja (ks. esim. Isacsson ym., 2021). Kuitenkin tutkimustiedon kertymistä tukisi, jos myös ammatillisen koulutuksen sektorilla olisi oma professorivetoinen tutkimusohjelmansa tai korkeakoulujen välinen ammatillisen koulutuksen tutkimusverkosto, kuten esimerkiksi korkeakoulututkimuksessa on.

Ammatillisen koulutuksen kehittämistä ja vertailua tehdään myös kansainvälisesti. Cedefop on Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus ja ammatillista koulutusta tarkastelevaa kansainvälistä tutkimusta löytyy esimerkiksi seuraavista vertaisarvioidut tiedejulkaisuista: Journal of vocational education and training, Journal of education and work, Nordic journal of vocational education and training, Vocations and learning, ja International Journal for Research in Vocational Education and Training.

 

Kestävien koulutusreformien on todettu edellyttävän johtajuutta kaikilla tasoilla: opettajat, rehtorit, aluepäälliköt, maan hallitus, ministerit, varajohtajat ja heidän alaisensa (Fullan, 2009). Kestäviä reformeja suunnitellaan siten, että ammatillista koulutusta koskevaan päätöksentekoon osallistuvat perehtyvät ammatilliseen koulutukseen. Kansainvälisesti on puhuttu reformisyndroomasta (Cheng, 2009), kun koulutusta on nopeasti pyritty sovittamaan äkkiväärillä liikkeillä muuttuvaan työelämään ja yhteiskuntaan. Ja päädytty hölmöläisten tapaan jatkamaan mattoa sillä maton toisesta päästä leikatulla palalla. Yhden vaalikauden ajattelu ei sovellu pitkäjänteiseen koulutuksen kehittämiseen.

 

Lähteet

Brunila, K., Onnismaa, J., & Pasanen, H. (2015). Koko elämä töihin: Koulutus tietokykykapitalismissa. Vastapaino.

Cheong Cheng, Y. (2009). Hong Kong educational reforms in the last decade: Reform syndrome and new developments. International Journal of Educational Management, 23(1), 65-86. Fullan, M. (2009). Large-scale reform comes of age. Journal of educational change, 10(2–3), 101–113

Heikkinen, H.L.T.(2023). Yleissivistys auttaa löytämään luovia ratkaisuja aikamme pirullisiin ongelmiin. Helsingin Sanomat. Lukijan mielipide. 2.5.3023. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009539418.html?share=30948fd2c89f97754c8428d73ff3a83d

Isacsson, A., Teräs, M., & Virolainen, M. (2021). Katsaus ammattikasvatuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimukseen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa vaikuttavuuden näkökulmasta. eSignals Research, 24.06.2021. https://esignals.fi/research/2021/06/24/katsaus-ammattikasvatuksen-ja-ammatillisen-koulutuksen-tutkimukseen-suomessa-ruotsissa-ja-norjassa-vaikuttavuuden-nakokulmasta/ Open Access

Kinnari, H., Laalo, H., & Silvennoinen, H. (2022). "Kohti merkityksellistä elämää" – jatkuva oppiminen tulevaisuuden hallintana. Teoksessa S. Lemmetty & K. Collin (toim.) Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä (ss. 56–87). SoPhi 150.

Laukia, J. (2013). Tavoitteena sivistynyt kansalainen ja työntekijä: Ammattikoulu Suomessa 1899-1987. Helsingin yliopisto. Väitöskirja. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41667

Nygren, H., Virolainen, M., Hämäläinen, R., & Rautopuro, J. (2020). The Fourth Industrial Revolution and Changes to Working Life: What Supports Adult Employees in Adapting to New Technology at Work?. Teoksessa M. Collan, & K. Michelsen (Toim.), Technical, Economic and Societal Effects of Manufacturing 4.0 : Automation, Adaption and Manufacturing in Finland and Beyond (pp. 193-209). Palgrave Macmillan. https://doi.org/10.1007/978-3-030-46103-4_10 Open Access OECD. (2022). Education at a Glance 2022: OECD Indicators. OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/3197152b-en

Opetushallitus. (n.d.) ePerusteet. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi Opetus- ja kulttuuriministeriö. (n.d.). Oppivelvollisuuden laajentaminen. https://okm.fi/oppivelvollisuuden-laajentaminen

Sulkunen, S. (2003). Suorittavassa työssä tarvitaan ammatillista monilukutaitoa. Kielikukko 1, 44–47. https://finrainfo.fi/kielikukko/artikkeleita/?fbclid=IwAR3g5hczgHn4a7B8eUwa_Tpz7cGZLPgn7lTrCUFX1cQ_2XVptqfIRm49eHg#Sulkunen_Sari_2023_Suorittavassa_tyossa_tarvitaan_ammatillista_monilukutaitoa

Suomen virallinen tilasto (SVT). (2020) Koulutuksen keskeyttäminen [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-9280. 2018. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 9.5.2023].

http://www.stat.fi/til/kkesk/2018/kkesk_2018_2020-03-12_tie_001_fi.html Suomen virallinen tilasto (SVT). (2022). Peruskoulun 9. luokan päättäneiden välitön sijoittuminen jatko-opintoihin 2014-2021, %. https://www.stat.fi/tilasto/khak#tables Suomen virallinen tilasto (SVT). (2023). Koulutuksen keskeyttäminen 2021. https://www.stat.fi/julkaisu/cl8k9kzpveids0dukv6rc5xj6

Stenström, M.-L., & Virolainen, M. (2014). The History of Finnish Vocational Education and Training. Nord-VET - The future of Vocational Education in the Nordic countries. http://nord-vet.dk/indhold/uploads/History-of-Finnish-VET-29062014final.pdf Open Access

Stenström, M.-L., & Virolainen, M. (2018). The modern evolution of vocational education and training in Finland (1945–2015). In S. Michelsen, & M.-L. Stenström (Eds.), Vocational Education in the Nordic Countries: The Historical Evolution (pp. 102-123). Routledge Research in International and Comparative Education. Open Access

Tight, M. (2021). Twenty-first century skills: meaning, usage and value. European Journal of Higher Education, 11(2), 160–174.

Vanttaja, M., & Järvinen, T. (2006). Oppiminen ja identiteetti muuttuvassa yhteiskunnassa.

Teoksessa J. Mäkinen, E. Olkinuora, R. Rinne & A. Suikkanen (toim.) Elinkautisesta työstä elinikäiseen oppimiseen (ss.27–42). PS-kustannus.

Tweet