WP 4 Education

lead by Dr. Juhani Rautopuro
University of Jyväskylä (JYU)
[email protected]
+358 40 805 4936

Paluu menneisyyteen, vai katse tulevaisuuteen? – ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja vuoden 2023 budjettineuvottelut

Paluu menneisyyteen, vai katse tulevaisuuteen? – ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja vuoden 2023 budjettineuvottelut

Suomalaisen koulutusjärjestelmän ylpeyden aihe on ollut se, että koulutuksen ’umpiperistä’ on päästy eroon; opintoja on voinut jatkaa korkea-asteelle kaikilta toisen asteen koulutusväyliltä. Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelän esittämät kaavailut ammatillisen koulutuksen säästöistä ovat vaarantamassa tämän mahdollisuuden. Hän ehdotti ammatillisen koulutuksen lyhentämistä kaksivuotiseksi ja pakollisten yleissivistävien, kaikille yhteisten aineiden (ns. yto-aineiden) opintojen leikkaamista. Yleissivistävillä aineilla lienee tässä yhteydessä tarkoitettu ammatillisissa perustutkinnoissa kaikille yhteisiä viestinnän ja vuorovaikutusosaamisen, matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen, sekä yhteiskunta- ja työelämäosaamisen kokonaisuuksia (Opetushallitus, n.d.).

Maarit Virolainen

projektitutkija, KT, Koulutuksen tutkimuslaitos, JYU

Juhani Rautopuro

tutkimusprofessori, Koulutuksen tutkimuslaitos, JYU

Sähköteknillinen laboratorio, Aalto-yliopiston arkisto

Budjettipäällikön ehdotus näyttää olevan vakavassa pohdinnassa keväällä 2023 käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa ja suunnitelluissa säästöohjelmissa. Asiasta on syystä noussut melkoinen häly lehdistössä ja somen eri palstoilla. Tutkintojen lyhentämisen seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä on suoraviivaisessa sadan miljoonan säästöehdotuksessa “unohdettu” puntaroida.

Ammatillisen koulutuksen (ja sen tutkimuksen) näkökulmasta on harmillista, että tässäkin keskustelussa jyvät ja akanat sekoittuvat. Virheellistä tietoa on sopassa enemmän kuin mausteeksi. Hämmennyksestä kertoi muiden muassa Helsingin Sanomien pääkirjoitus (23.4.2023), jossa sekoitettiin tutkintojen nimikkeet (ammattitutkinto ja ammatillinen perustutkinto). Ne ovat kieltämättä hämmentäviä, mutta salatiedettä ne eivät ole, sillä Suomen koulutusjärjestelmä on kuvattu Opetus- ja kulttuuriministeriön nettisivuilla (https://okm.fi/koulutusjarjestelma). Keskustelun hedelmällisin anti on toistaiseksi ollut tieto siitä, miten huonosti suomalaista ammatillista koulutusta tunnetaan Suomessa. Näyttääkin, että ammatillisen koulutuksen järjestelmää lyödään “kuin vierasta sikaa”, kun valtion budjetissa on tarve säästöihin.

Seuraavassa on listattuna muutamia faktoja ja huomioita, joiden merkitystä kannattaa miettiä, kun ammatillisen koulutuksen pitkäjänteistä kehittämistä pohditaan. Niistä joitakin ovat eri tahot jo nostaneet esille, mutta kertaus on opintojen äiti:

1. Väitteet nuorten ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen kasvusta ammatillisen koulutuksen 3-vuotiseksi pidentämisen myötä ovat harhaanjohtavia. Kaikki ammatilliset tutkinnot pidennettiin 3-vuotiseksi 1990-luvun lopulla (Stenström & Virolainen, 2018). Ammatilliseen perustutkintoon opiskelevien nuorten opintojen keskeyttäminen lähti vuosituhannen vaihteessa alkaneen laskevan trendin jälkeen nousuun vasta lukuvuonna 2015/16 (Suomen virallinen tilasto [SVT], 2020). Ammatillisia opintoja keskeyttävät nuoria enemmän yli 20-vuotiaat (SVT, 2023).

Suomalaisten ammatillisten perustutkintojen kehitystä ja houkuttavuutta verrattiin 2010-luvun puolivälissä muihin pohjoismaihin (Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin). Ammatilliseen koulutukseen peruskoulun jälkeen siirtyneiden osuus oli kasvanut vain Suomessa 1990-luvun jälkeen yli 40%: iin ikäluokasta (Stenström & Virolainen, 2014). Vertailun perusteella keskeisiä tekijöitä houkuttavuuden kasvuun näyttivät olleen työssäoppimisen vahvistaminen ja tutkintojen mahdollistama jatko-opintokelpoisuus (Stenström & Virolainen, 2018)

Kun ammatilliset tutkinnot pidennettiin 3-vuotiseksi ammattikorkeakoulureformin ohessa, ammatillisesta koulutuksesta tuli reitti korkea-asteen opintoihin, erityisesti ammattikorkeakouluihin. Viime vuosina (2017–2020) keskimäärin yli 46 % ammattikorkeakoulujen uusista opiskelijoista on ollut aiemman ammatillisen tutkinnon suorittaneita. Tämä tieto on helposti tarkistettavissa ja avoimesti saatavissa Vipusesta (vipunen.fi).

2. Suomalaisen ammatillisen koulutuksen historia ulottuu 1800-luvulle. Jo silloin luotiin ammattikuntien oppipoikajärjestelmää täydentämään pohjoismaisen mallin mukaisesti sunnuntaikoulut. Sunnuntaikouluissa 1840-luvulla opetettiin myös tietopuolisia taitoja, kuten luku- ja kirjoitustaitoa, laskemistaitoa ja kristinopin tietoja (Laukia, 2013). Monissa ammateissa tarvittiin tuolloin, kuten nykyäänkin kieli- ja viestintätaitoa, sekä matemaattisia taitoja esimerkiksi asiakaspalvelussa (Sulkunen, 2023). Näitä taitoja tarvitaan myös elämänhallinnassa, kuten kulutusluoton koron laskemisessa tai elämänkumppanin kanssa asioista sovittaessa. Ne ovat suorastaan välttämättömiä. Yleisiä valmiuksia korostetaan usein 21. vuosisadan taitoina, vaikka niiden opetuksella on pitkät perinteet (Tight, 2021).

3. 2000-luvun alussa ammatillisen koulutuksen houkuttavuutta pyrittiin lisäämään. Toiveena oli nuorten siirtyminen työelämään nopeammin eikä vasta lukion jälkeen. Toisaalta yhteiskunnan monimutkaistuminen ja sen tulevaisuudessa edellyttämä laajempi ymmärrys oli tiedossa jo tuolloin, joten koulutustason nostoa pidettiin tärkeänä. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut siirtymä maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan ja edelleen palveluyhteiskuntaan oli huomattu. Keskustelu siirtymästä tietoyhteiskuntaan ja sen edellyttämään tietokykyisyyteen on tietokykykapitalismin ajassa lisääntynyt (Brunila ym. 2015). Tietokykyisyydellä tarkoitetaan tässä proaktiivista kykyä ja halua hakea ja omaksua uutta, luotettavaa tietoa sekä tiedon mahdollistamia taitoja.

 Vuosien 2015–2018 ammatillisen koulutuksen reformissa nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen aiemmin erillinen lainsäädäntö yhdistettiin (Laki ammatillisesta koulutuksesta 2017). Tämä yhdistäminen lienee osaltaan aiheuttanut tätä valtiovarainministeriön budjettipäällikön ulostulossa keväällä 2023 esille tullutta sekaannusta eri tutkintojen roolin hahmottamisessa. Pääministeri Sanna Marinin hallitus pidensi nuorten oppivelvollisuuden 18 vuoden ikävuoden loppuun (Opetus- ja kulttuuriministeriö, n.d.). Merkittävä osa nuorista jatkaa ammatillisessa koulutuksessa peruskoulun jälkeen. Välittömästi peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen sijoittuneita on ollut yli 40% ikäluokasta vuosina 2014-2021 (SVT, 2022). Ehdotus 2-vuotisesta ammatillisesta koulutuksesta herättää kysymyksen, miten käy kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun, jos oppivelvollisuus on kovin erilainen eri laajuinen nuorille.

4. Tavoite korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuuden nostamisesta karkaa Suomessa yhä kauemmas, jos nuorilla ammatillisen koulutuksen suorittaneilla ei ole jatko- opintokelpoisuutta ja edellytyksiä jatkaa korkea-asteen opintoihin. Suomi on jo jäljessä tavanomaisesti verrokkeina pidetyistä OECD-maista (OECD, 2022, s. 37). Lukioista valmistuneet eivät yksin riitä korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuuden nostamiseen.

5. Ammatillisen koulutuksen osaamisperustaisuutta vahvistettiin pääministeri Juha Sipilän hallituksen toteuttamassa ammatillisen koulutuksen reformissa vuosina 2015–2018. Nykyinen ammatillisten perustutkintojen järjestämisen säädöspohja mahdollistaa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen sekä kolmea vuotta nopeamman yksilöllisen osaamisen mukaisen valmistumisen ja ammatillisen perustutkinnon suorittamisen. Opintoihin on myös mahdollista yhdistää oppisopimusta ja koulutussopimukseen perustuvaa osaamisen hankkimista työpaikalla joustavasti.

6. Työelämän muutosten vuoksi monien on tulevaisuudessakin osallistuttava työurallaan uudelleen- ja täydennyskoulutukseen (Nygren ym. 2020). Ammattia ja työpaikkaa vaihtavien on osattava hakeutua opiskelemaan uusia taitoja ja tietoja, missä auttavat hyvät yleiset valmiudet, yhteiskunnallisen muutoksen seuraaminen sekä urasuunnittelutaidot. Hyvän yleissivistyksen varassa yhteiskunnallista muutosta ja työelämän kehityssuuntia on helpompi ymmärtää ja pohtia niiden merkitystä itselle ja muille. Yleissivistys luo siis pohjaa hyvinvoinnille (ks. myös Heikkinen, 2023). Yksilön näkökulmasta jatkuva oppiminen edellyttää oman opinpolun merkityksellisyyttä (ks. Vanttaja & Järvinen, 2006; Kinnari ym. 2022). Suomesta tuskin halutaan yhteiskuntaa, jossa koulutustason lasku otettaisiin eksplisiittisesti julkiseksi tavoitteeksi. Kaiken kaikkiaan koulutus- ja sivistystason lasku ei yleensä ole kehittyneissä valtioissa ollut yhteiskunnallisena tavoitteena.


7. Myös tulevaisuudessa tarvitaan eri koulutustaustoilla toimivia henkilöitä. Tekoäly ja kielimallit eivät korvaa ihmistä esimerkiksi hoitotyössä tai kasvatuksessa. Vaikka digitaaliset apuvälineet soveltuvat moniin työnkuviin, nykyinen yhdyskuntarakenne ja siinä eläminen perustuvat eri alojen ammattilaisten väliseen työnjakoon ja vaihdantaan. Yhteiskunnassa on eriytynyttä ammatillista osaamista hallitsevia toimijoita sellaisilla aloilla kuin esimerkiksi terveydenhuolto, kasvatus ja koulutus, logistiikka, kulutustavara- ja elintarviketuotanto, kauppa, kulttuuripalvelut jne. Monien näiden sektoreiden järjestämisessä tarvittavilla toimijoilla on tarpeen ammatillisen koulutuksen tuoma käytännöllinen ja yleissivistynyt osaaminen.

8. Ammatillista koulutusta koskevaa tutkimusta on saatavilla Suomessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) julkaisee arviointeja arviointisuunnitelman mukaisesti. Suomessa on julkaistu avoimesti saatavilla olevaa Ammattikasvatuksen aikakauskirjaa jo 25 vuotta (ks. journal.fi). Lisäksi Suomessa toimii yhdistyksiä, kuten Ammatillisen koulutuksen tutkimusseura Ottu ry (https://ottu.fi/), ja Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry (https://www.amke.fi/), joista löytyy ammatillisen koulutuksen kenttää tuntevia asiantuntijoita.
Suomessa valmistuu kohtalaisesti ammatillisen koulutuksen kenttään laajasti ottaen liittyviä väitöskirjoja (ks. esim. Isacsson ym., 2021). Kuitenkin tutkimustiedon kertymistä tukisi, jos myös ammatillisen koulutuksen sektorilla olisi oma professorivetoinen tutkimusohjelmansa tai korkeakoulujen välinen ammatillisen koulutuksen tutkimusverkosto, kuten esimerkiksi korkeakoulututkimuksessa on.

Ammatillisen koulutuksen kehittämistä ja vertailua tehdään myös kansainvälisesti. Cedefop on Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus ja ammatillista koulutusta tarkastelevaa kansainvälistä tutkimusta löytyy esimerkiksi seuraavista vertaisarvioidut tiedejulkaisuista: Journal of vocational education and training, Journal of education and work, Nordic journal of vocational education and training, Vocations and learning, ja International Journal for Research in Vocational Education and Training.

 

Kestävien koulutusreformien on todettu edellyttävän johtajuutta kaikilla tasoilla: opettajat, rehtorit, aluepäälliköt, maan hallitus, ministerit, varajohtajat ja heidän alaisensa (Fullan, 2009). Kestäviä reformeja suunnitellaan siten, että ammatillista koulutusta koskevaan päätöksentekoon osallistuvat perehtyvät ammatilliseen koulutukseen. Kansainvälisesti on puhuttu reformisyndroomasta (Cheng, 2009), kun koulutusta on nopeasti pyritty sovittamaan äkkiväärillä liikkeillä muuttuvaan työelämään ja yhteiskuntaan. Ja päädytty hölmöläisten tapaan jatkamaan mattoa sillä maton toisesta päästä leikatulla palalla. Yhden vaalikauden ajattelu ei sovellu pitkäjänteiseen koulutuksen kehittämiseen.

 

Lähteet

Brunila, K., Onnismaa, J., & Pasanen, H. (2015). Koko elämä töihin: Koulutus tietokykykapitalismissa. Vastapaino.

Cheong Cheng, Y. (2009). Hong Kong educational reforms in the last decade: Reform syndrome and new developments. International Journal of Educational Management, 23(1), 65-86. Fullan, M. (2009). Large-scale reform comes of age. Journal of educational change, 10(2–3), 101–113

Heikkinen, H.L.T.(2023). Yleissivistys auttaa löytämään luovia ratkaisuja aikamme pirullisiin ongelmiin. Helsingin Sanomat. Lukijan mielipide. 2.5.3023. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009539418.html?share=30948fd2c89f97754c8428d73ff3a83d

Isacsson, A., Teräs, M., & Virolainen, M. (2021). Katsaus ammattikasvatuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimukseen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa vaikuttavuuden näkökulmasta. eSignals Research, 24.06.2021. https://esignals.fi/research/2021/06/24/katsaus-ammattikasvatuksen-ja-ammatillisen-koulutuksen-tutkimukseen-suomessa-ruotsissa-ja-norjassa-vaikuttavuuden-nakokulmasta/ Open Access

Kinnari, H., Laalo, H., & Silvennoinen, H. (2022). "Kohti merkityksellistä elämää" – jatkuva oppiminen tulevaisuuden hallintana. Teoksessa S. Lemmetty & K. Collin (toim.) Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä (ss. 56–87). SoPhi 150.

Laukia, J. (2013). Tavoitteena sivistynyt kansalainen ja työntekijä: Ammattikoulu Suomessa 1899-1987. Helsingin yliopisto. Väitöskirja. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41667

Nygren, H., Virolainen, M., Hämäläinen, R., & Rautopuro, J. (2020). The Fourth Industrial Revolution and Changes to Working Life: What Supports Adult Employees in Adapting to New Technology at Work?. Teoksessa M. Collan, & K. Michelsen (Toim.), Technical, Economic and Societal Effects of Manufacturing 4.0 : Automation, Adaption and Manufacturing in Finland and Beyond (pp. 193-209). Palgrave Macmillan. https://doi.org/10.1007/978-3-030-46103-4_10 Open Access OECD. (2022). Education at a Glance 2022: OECD Indicators. OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/3197152b-en

Opetushallitus. (n.d.) ePerusteet. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi Opetus- ja kulttuuriministeriö. (n.d.). Oppivelvollisuuden laajentaminen. https://okm.fi/oppivelvollisuuden-laajentaminen

Sulkunen, S. (2003). Suorittavassa työssä tarvitaan ammatillista monilukutaitoa. Kielikukko 1, 44–47. https://finrainfo.fi/kielikukko/artikkeleita/?fbclid=IwAR3g5hczgHn4a7B8eUwa_Tpz7cGZLPgn7lTrCUFX1cQ_2XVptqfIRm49eHg#Sulkunen_Sari_2023_Suorittavassa_tyossa_tarvitaan_ammatillista_monilukutaitoa

Suomen virallinen tilasto (SVT). (2020) Koulutuksen keskeyttäminen [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-9280. 2018. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 9.5.2023].

http://www.stat.fi/til/kkesk/2018/kkesk_2018_2020-03-12_tie_001_fi.html Suomen virallinen tilasto (SVT). (2022). Peruskoulun 9. luokan päättäneiden välitön sijoittuminen jatko-opintoihin 2014-2021, %. https://www.stat.fi/tilasto/khak#tables Suomen virallinen tilasto (SVT). (2023). Koulutuksen keskeyttäminen 2021. https://www.stat.fi/julkaisu/cl8k9kzpveids0dukv6rc5xj6

Stenström, M.-L., & Virolainen, M. (2014). The History of Finnish Vocational Education and Training. Nord-VET - The future of Vocational Education in the Nordic countries. http://nord-vet.dk/indhold/uploads/History-of-Finnish-VET-29062014final.pdf Open Access

Stenström, M.-L., & Virolainen, M. (2018). The modern evolution of vocational education and training in Finland (1945–2015). In S. Michelsen, & M.-L. Stenström (Eds.), Vocational Education in the Nordic Countries: The Historical Evolution (pp. 102-123). Routledge Research in International and Comparative Education. Open Access

Tight, M. (2021). Twenty-first century skills: meaning, usage and value. European Journal of Higher Education, 11(2), 160–174.

Vanttaja, M., & Järvinen, T. (2006). Oppiminen ja identiteetti muuttuvassa yhteiskunnassa.

Teoksessa J. Mäkinen, E. Olkinuora, R. Rinne & A. Suikkanen (toim.) Elinkautisesta työstä elinikäiseen oppimiseen (ss.27–42). PS-kustannus.

Hankkeen politiikkasuositus käsittelee teknologiakasvatusta

Hankkeen tuore politiikkasuositus käsittelee teknologiakasvatuksen tilaa Suomessa

Maarit Virolainen

projektitutkija, KT, Koulutuksen tutkimuslaitos, JYU

Juhani Rautopuro

tutkimusprofessori, Koulutuksen tutkimuslaitos, JYU

Emilia Lampi

projektitutkija, KM,Koulutuksen tutkimuslaitos, JYU

Anna Huusko

projektikoordinaattori, FM, Koulutuksen tutkimuslaitos, JYU

Pääset suositukseen kuvaa klikkaamalla.

Aikuisten oppiminen ja teknologiataidot ovat yksilöllisiä.  Ne heijastuvat siihen, miten he omaksuvat uutta ja oppivat käyttämään teknologiaa työpaikoilla.

Siksi tarvitaan ammatti- ja tuotannonalakohtaista Valmistus 4.0 -teknologian murroksen tuomien sovellusten hyödyntämiseen liittyvää koulutuksen kehittämistyötä oppilaitoksissa ja opettajien yhteistyönä.

 

Teknologiataitojen tulevaisuudesta keskustellaan webinaarissamme lisää.  Ilmoittaudu mukaan!

Shaking up TECH brings Engineering Sciences and Technology closer to girls

Shaking up TECH brings Technology and Engineering science closer to girls

Every year Aalto University, LUT University and University of Oulu will host a coordinated Shaking up Tech event, which aims to inspire young women to study technology after high school. The technology field offers many opportunities to have an impact on the world!

This year at LUT Campus Patricia Nyamekye and Aino Syväniemi of the MFG4.0 project are presenting different aspects of  3D printing world. 
But how they ended up to to work in the field of engineering sciences?
Read below their stories and insights!

Diversity for Science through AM (3D Printing): Bridging the gender career gaps.

Women and girls need to see the different options that are out there in the world and engineering. We might be losing brilliant minds to other fields simply because the information about engineering options such as additive manufacturing, more commonly 3D printing, doesn’t reach them. So shaking up TECH events are essential as they try to get those people and show the different sides of engineering. Sometimes you might not even know that it is something that fascinates you until you see and hear straight from the engineers themselves.

I don’t know if I would have ever come to study mechanical engineering if I hadn’t stumbled upon a career quiz that gave me mechanical engineering as the first choice. That quiz made me read about it, and that led me here! Even the smallest things can have a big impact.

I got interested in 3D printing through a summer job where I got to use a 3D printer. Being able to touch and handle my own designs was amazing! You rarely get that experience when designing but 3D printing makes it so easy and accessible. Shaking up TECH not only does the information about AM reach younger people better but hopefully it also shows these exciting experiences that you can have in your work life.

Additive manufacturing is a field like any other. It needs new ways of thinking and different kinds of people from different backgrounds. This way, the field can keep on expanding, and new ground-breaking inventions can be made, together. 

Women and girls need to see the different options that are out there in the world of engineering. We might be losing brilliant minds to other fields simply because the information about engineering options such as additive manufacturing, more commonly 3D printing, doesn’t reach them. Shaking up tech events are essential as they try to get those people and show the different sides of engineering. Sometimes you might not even know that it is something that fascinates you until you see and hear straight from the engineers themselves.

I don’t know if I would have ever come to study mechanical engineering if I hadn’t stumbled upon a career quiz that gave me mechanical engineering as the first choice. That quiz made me read about it, and that led me here! Even the smallest things can have a big impact.

I got interested in 3D printing through a summer job where I got to use a 3D printer. Being able to touch and handle my own designs was amazing! You rarely get that experience when designing, but 3D printing makes it easy and accessible. Shaking up TECH not only shares information about AM but also reaches younger people and hopefully shows these exciting experiences you can have in your work life.

Aino Syväniemi

Bachelor of Science (B.Sc.) at LUT University

As highlighted in the report, science is one of the core enablers of achieving sustainable development goals (SDGs): “The future is now; science for achieving sustainable development.”
It has an irreplaceable role in ending hunger, tackling climate change, reducing inequality, and accelerating progress across the 17 SDGs. But, unfortunately, the scarcity of the girl child in Science, Technology, Engineering, and Mathematics (STEM) education has long existed for reasons such as in my case or others.

Having programs such as  Shaking up TECH is essential in attracting girls who may have the potential to pursue STEM but may be reluctant for fear of soloing or competing among boys or others. A little inspiration, encouragement, support, role modelling, and other inclusiveness can sometimes break the stereotypes in gander-career gaps. 

As a girl, I understood that science and sporty activities were only for boys. I wished to read accounting before my high school days with preconceived notions of “the bank has the easy task of money counting and bonuses.” I got enticed into science during high school in 1997 when the preferred school opted to place me in another class. No, I said to them I would not study that course. Eventually, my preferred school was changed, and as nature would have it planned, the new school’s headmaster then suggested placing me in the science class. She has “good enough grades” to pursue science,” he said. There was an ongoing national campaign to encourage more girls to study science orchestrated by the first lady in Ghana.

Luckily, in the current industrial era, “Industry 4.0”, artificial intelligence(AI), robotics, simulations, internet of things (IoT), and additive manufacturing (AM) are important levers in easing or omitting the conventional difficulties and barriers of potential science lovers. AM, for example, offers a simplified and integrated digital thread to engineer intricate designs that provide benefits similar to natural geometrical shapes, a possibility that has never existed in conventional manufacturing methods. Moreover, the capabilities of AM can be extended from everyday consumer goods like toys to high end-applications like human body implants.

Interestingly, there are different categories and several aspects of AM, such as design, materials, machine systems, software, training, education, etc., that require extensive and continuous research to bring it to the necessary academic understanding and industrial uptake. The educational sectors must introduce new subjects like AM at an early age to attract young minds to the field. Undoubtedly, AM will help achieve aspects of the 17 SDGs, particularly quality education, gender equality, responsible consumption, and production. AM enables the engineering of parts that go beyond human capacities for better resource and cost efficiency via optimized designs, customization, lead time reductions, superiority, scrap reduction, etc. Certainly, the creativeness, easiness, simplicity, and robustness, in addition to the increased part functionality offered by AM, make the process very suitable for anyone, irrespective of their gender, location, interest, etc., to design and/or manufacture products without prior experience, as a beneficiary to girl child engagement in science and technology.

I am confident to publicize that the change of course to science gave me an opportunity to contribute to students learning and the scientific, scholarly committee. I deem it a privilege to motivate young ladies to undertake science or engineering courses, including chemistry, design and manufacturing.

Patricia Nyamekye

Doctor of Science in Technology ( D.Sc. (Tech.)) , ar LUT University

Towards sustainable society -6 different viewpoints of  the MFG4.0 research presented at Strategic Research Scientific Conference

Towards sustainable society -6 different viewpoints of  the MFG4.0 research presented at Strategic Research Scientific Conference

The Strategic Research conference brings together scholars from different research fields with a common interest in exploring responses to societal challenges in a fair, just, and sustainable society. The conference will foster an exchange of ideas, approaches, and insights between the disciplines.

 

Strategic Research – Scientific Conference:
 A fair, just and sustainable society

Time

12 October 2022 – 13 October 2022

Place
Epicenter, Mikonkatu 9, Helsinki

Our researchers will present abstracts on the following themes:

Additive Manufacturing Point-of-View to Firm Resilience

Presenter:Mikael Collan

Resilience is the ability of firms to cope with sudden and dramatic changes in the business environment. Typically, firms with the flexibility to change how they operate in terms of what they produce and how they work are less vulnerable to dramatic changes than companies with fixed architectures and product assortments.

This presentation talks about the manufacturing and national resilience that is created through added manufacturing. When fleets of additive manufacturing equipment are harnessed to provide critical manufacturing in times of crisis, they are a source of resilience. This requires preparation and active orchestration.

Mikael Collan

Professor at LUT University, Director General at VATT (Institute for Economic Research)

Towards sustainability in the metal industry using 3D printing

Presenter: Jyrki Savolainen
Co-authors: Ilkka Poutiainen, Marika Hirvimäki, Kari Ullakko, Ville Laitinen

The interest in additive manufacturing (AM), commonly known as 3D printing, has grown enormously over the last decade. AM is a novel way to produce unique parts offering new business opportunities and improved environmental sustainability of production. The current literature on AM emphasizes its positive effects on the sustainability of global production supply chains. We claim that the AM design and production can either positively or negatively influence the final product’s overall cost and resource efficiency.

Metal powders for AM are expensive, and manufacturing these powders consumes significantly more energy than sheet or bar materials. In this paper, we discuss how cost-effectiveness and sustainability are achieved when parts are redesigned using, e.g., lattice structures, an optimal printing position, and minimizing the need for post-processing.

Jyrki Savolainen

Post Doctoral Researcher at LUT University

Towards General Theory of Sustainable Development: Systematic Digital Twin Operationalisation of the Grand Sustainability Theory

Presenter: Jari Kaivo-oja

Co-authors: Jyrki Luukkanen, Jarmo Vehmas & Tadht O ́MahonyAcross decades of contemporary discussion on sustainable development, a core debate has concerned whether economic growth can be made sustainable, environmentally and socially.
In recent years, this has become a debate about economic growth versus economic degrowth, whether the former can be environmentally sustainable and whether the latter can be socially sustainable. In the presentation, the author presents the general theory of sustainable growth and development and links the use of the model to the development challenges of digital twins.

This developed theory can be used in national sustainability assessment and planning, as well as in regional policy or urban planning. The model forms the core of sustainable development or sustainability science.

Jari Kaivo-oja

Research Director, Dr, Adjunct Professorat University of Turku

Towards a Sustainable Portfolio Theory - Foresight-driven strategic asset allocation and SDG (Sustainable Development Goals) alignment

Presenter: Ville Korpela
Co-authors: Jari Kaivo-oja, Arne Fagerström & Petri Kuusisto

Modern Portfolio Theory (MPT) has formed the core theoretical basis for asset allocation strategies of institutional investors for several decades. Recently, there have been wider calls among practitioners and the academic community to extend the existing theory to include broader impacts on the societal level to align investment practices globally with the Sustainable Development Goals (SDGs). In the paper, we discuss an outline for a sustainable portfolio theory (SPT) by extending the existing modern portfolio theory (MPT). Our objective is to demonstrate a relationship between the values businesses create and the impact investors are capturing.

Ville Korpela

PhD Researcher, Turku School of Economics, University of Turku

Visionary-Thinking in Sustainable Industrial Development in Finland - The Case of Allied ICT Finland ́s Vision-Building Processy

Presenter: Mikkel Knudsen
Co-authors: Jari Kaivo-oja & Tero Villman

Europe must renew itself to retain its 35 million industrial jobs in an increasingly fierce global competition. The industrial renewal must happen in concerto with bold ambitions for the twin, green and digital transitions, and it must be executed within the modern VUCA (volatility, uncertainty, complexity, and ambiguity) decision environment. Our research highlights potential pathways for Finnish industry and steps for the Finnish government, businesses, and society. Based on the visioning process, Industry 6.0 is defined as “ubiquitous, customer-driven, virtualized, antifragile manufacturing”. It is characterized by customer-centric, highly customized lot-size-1 thinking and by hyper-connected factories with dynamic supply chains and data flows across domains.

Mikkel Knudsen

Project Researcher, Finland Futures Research Centre (FFRC) M.Sc. (Pol. Science) University of Turku

The challenges of long-term development for Finnish education and education policy to meet the demands of Manufacturing 4.0

Presenter: Maarit Virolainen
Co-author: Juhani Rautopuro

The so-called Manufacturing 4.0, sets needs to reform education, and they relate to the following three points: (1) to define, picture, and design what kind of reforms and for which parts of the education system and curricula are needed to instil fair, just and sustainable society and adapt to the change of technology in society, (2) to assess and evaluate, if the targeted change has been met in the learning of various learner groups before and after the reform. The presentation discusses the latest reforms in education and the role of research in identifying developmental education needs.

Maarit Virolainen

Project Researcher PhD (Adult education), MA (Social sciences) at University of Jyväskylä

Onko onnellinen kansa myös osaava kansa?

Onko onnellinen kansa on myös osaava kansa?

Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Myös suomalaista koulutusjärjestelmää on luonnehdittu yhdeksi maailman parhaista ja varsinkin nuoret ovat menestyneet hyvin oppimistulosten kansainvälisissä vertailevissa tutkimuksissa.

 

Miten hyvin mahtaa oppi kantaa myöhemmässä elämässä? Ovatko aikuisväestön perustaidot sillä tasolla kuin työ- ja arkielämässä menestyminen tietoyhteiskunnassa edellyttää? Opettaako työ tekijäänsä ja tuetaanko työelämässä toimivien ammattitaitoa globalisaation ja digitalisaation myllerryksessä? Onko oppi kenties kaatunut ojaan?

 

Suomalaisen aikuisväestön tietojen ja taitojen tasoa on toki kartoitettu. Vuosina 2011-2012 toteutetussa kansainvälisessä aikuistutkimuksessa PIAAC (Cycle1) saatiin kansainvälisesti vertailukelpoista tietoa aikuisväestön (16-65 -vuotiaat) perustaidoista ja niiden käytöstä. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, kuinka hyvin aikuiset hallitsevat arkielämässäkin tärkeitä perustaitoja kuten lukutaito, numerotaito ja tietotekniikkaa soveltava ongelmanratkaisutaito. Tutkimuksessa kartoitettiin myös aikuisväestön koulutusta, työkokemusta ja taitojen soveltamista työssä ja vapaa-ajalla.

 

Noin kymmen vuotta sitten suomalaiset aikuiset menestyivät kansainvälisessä kisassa mainiosti. Kaikkiaan 24 osallistujamaan joukossa Suomi oli mitalisijoilla kaikissa kolmessa testatussa osa-alueessa: lukutaidossa sekä numerotaidossa sijoitus oli toinen ja ongelmanratkaisutaidossa irtosi kolmas sija.

Esimerkki PIAAC-tehtävästä

Hyvästä menestyksestä huolimatta pohdittavaakin jäi. Ikäryhmien välillä oli huomattavia eroja ja esimerkiksi tietotekniikkaa soveltavassa ongelmanratkaisutaidoissa Suomessa oli muihin kärkimaihin verrattuna paljon sellaisia vastaajia, jotka eivät halunneet tai pystyneet käyttämään tietokonetta tehtävien tekemiseen lainkaan.

Mikä mahtaa olla tilanne tänään? Aikuisten kansainvälinen taitotutkimus PIAAC (Cycle2) toteutetaan jälleen vuosina 2022–2023. Tutkimukseen osallistuu 32 maata. Koronapandemia viivästytti tutkimuksen toteuttamista yhdellä vuodella. Edellisen kierroksen tapaan tutkimuksessa kartoitetaan perustaidoista luku- ja numerotaitoa. Ongelmanratkaisutaito keskittyy tällä kierroksella ongelman määrittelemiseen, tarvittavan tiedon hakemiseen ja sen käyttämiseen ongelman ratkaisemiseksi.

PIAAC-tutkimuksen Suomen osuuden rahoittavat Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Työ- ja elinkeinoministeriö. Tutkimuksen toteutuksesta vastaavat Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos sekä Tilastokeskus. Tutkimus on melkoinen ponnistus, sillä kohdejoukkona on aikuisväestö, eli 16 – 65 -vuotiaat Suomessa asuvat henkilöt (populaatio n. 3,5 miljoonaa henkilöä). Otoskoko on 8 400 henkilöä ja otannan toteuttaa Tilastokeskus.

Päätutkimuksen tiedonkeruu on alkanut syyskuun alussa ja suomalaisilla on jälleen kerran ’näytön paikka’ niin itselleen kuin myös muille osallistujamaille.

Juhani Rautopuro

tutkimusprofessori, Koulutuksen tutkimuslaitos,
Jyväskylän yliopisto

Koulutusjärjestelmät ja yhteiskunta -painoalueen johtaja Koulutuksen arvioinnin dosentti (Helsingin yliopisto)


Rautopuro johtaa ryhmää, joka vastaa kaikkien tärkeimpien kansainvälisten arviointitutkimusten (mm. Pisa, PIRLS, TIMSS) toteutuksesta Suomessa sekä on PIAACin kansallinen tutkimusjohtaja.

Tutkimusprofessori Juhani Rautopuro on 28.9.22 klo 09.30 mukana Tilastolivessä, jossa käsitellään PIAAC-tutkimusta

PIAAC eli Programme for the International Assessment of Adult Competencies


Tutkitaan maailmanlaajuisesti 16-65 —vuotiaiden osaamista.
.
Satunnaisotanta edustaa mahdollisimman hyvin kunkin osallistujamaan väestöä.

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää aikuisten tietoa perustaidoista ja niiden käytöstä.

Viimeisimpään, vuoden 2011-2012 PIACC-tutkimukseen osallistui Suomessa noin 5600 aikuista (ositettu otoskoko 8000). Maailmanlaajuisesti mukana oli noin 157 000 henkilöä 24 maasta.

Vuonna 2022-2023 toteutettavan tutkimuksen ositettu otoskoko on Suomessa 8400 ja koko tutkimuksen 160 000 – 170 000 aikuista 32 maasta.