Mikael Collan

+358 505567185
[email protected]
See more

Pandemiaan liittyvillä sosiaalipoliittisilla toimilla myös ennaltaehkäistiin uusien riskien toteutumista

Pandemiaan liittyvillä sosiaalipoliittisilla toimilla myös ennaltaehkäistiin uusien riskien toteutumista

Juuri julkaistussa raportissa selvitettiin  pandemiaan liittyviä sosiaalipoliittisia toimia Suomessa ja 12 muussa OECD-maassa vuonna 2020.

Lisäksi analysoitiin, millaisia muutoksia toimet olivat suhteessa pandemiaa edeltäviin politiikkatoimiin. Tutkimusaineisto koottiin ensisijaisesti hallitusten, parlamenttien ja ministeriöiden dokumenteista.

Sosiaalipoliittisissa muutoksissa korostuivat etuuksien tasokorotukset, omavastuupäivien poistot ja etuusjaksojen pidennykset. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa tämänkaltaisten muutosten suhteellinen osuus oli suurin. Sen sijaan viimesijaista sosiaaliturvaa muutettiin vähiten. Sosiaaliturvaa laajennettiin 11 maassa. Uusista toimista yleisimpiä olivat kerta­luontoiset tulonsiirrot kahdeksassa maassa.

Päivi Mäntyneva

tutkijatohtori,
Helsingin yliopisto

Johanna Peltoniemi

tutkijatohtori,
Helsingin yliopisto

Eeva-Leena Ketonen

tutkimusavustaja,
Helsingin yliopisto

Henri Aaltonen

tekninen avustaja,
Helsingin yliopisto

Heikki Hiilamo

professori,
Helsingin yliopisto

Julkisessa keskustelussa eri maiden sosiaalipoliittiset toimet esitettiin erityisesti kriisi- ja hätäapuna keskellä pandemiaa. Vastoin yleistä mielikuvaa eri maiden sosiaalipoliittiset toimet eivät olleet pääasiassa korjaavia toimia ja reagointia jo toteutuneisiin riskeihin. Päinvastoin, sosiaalipoliittiset toimet olivat ennemmin uusia riskejä ennaltaehkäiseviä toimia. Koko tutkimusaineistossa ennaltaehkäisevien toimien osuus oli 55 prosenttia (N=113).

Tutkimustulosten mukaan enemmistö (76 %) tehdyistä toimista oli muutoksia jo olemassa oleviin etuusjärjestelmiin, kuten etuuksien korotuksiin ja etuusjaksojen pidennyksiin. Kaikki muutokset olivat väestön kannalta parannuksia olemassa oleviin etuuksiin; emme havainneet ainuttakaan tapausta etuuksien leikkauksista. Parannukset olemassa oleviin etuuksiin näkyivät etenkin Pohjois-maissa ja Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, joissa yli 90 prosenttia toimista lukeutui tähän ryhmään.

Suomessa toteutetut sosiaalipoliittiset toimet liittyivät työttömyysturvaan, sairausvakuutukseen, lapsiperheiden etuuksiin, viimesijaisiin etuuksiin, työllisyyden edistämiseen ja ylivelkaantumisen ehkäisyyn. Enemmistö toimista oli ennaltaehkäiseviä. Hyvinvointivaltioregiimeittäin tarkasteltuna ennaltaehkäisevien toimien osuus oli suurempi verrattuna korjaaviin toimiin – vaikkakin erot olivat melko pienet. 

Kriisin aikaisiin sosiaalipoliittisiin toimiin ja niiden toimeenpanoon vaikuttivat lukuisat tekijät. Kansallinen kehitys oli yhteydessä myös kansainvälisiin vaikutteisiin. Tällä  puolestaan on merkitystä sosiaalipoliittisten järjestelmien kehittämiseen. Sosiaalipoliittisten ideoiden nähtiin leviävän maasta toiseen. Pandemian aikana vertaisoppiminen – tai ainakin toimien samankaltaisuudet – oli nähtävissä tämän tutkimuksen tuloksissa etenkin työllisyyden edistämistoimina, lomautusjärjestelmien ja palkkatuen laajentamisena sekä erilaisina työajan lyhennysohjelmina, joiden avulla voidaan lievittää ja ennaltaehkäistä sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia ja eriarvoistumista.

Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 208 sosiaalipoliittista tointa regiimiteorian pohjalta valituissa maissa: Suomi, Norja, Ruotsi, Tanska, Islanti, Alankomaat, Saksa, Espanja, Italia, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Etelä-Korea ja Japani. Toimet liittyivät työttömyysturvaan, sairausvakuutukseen, lapsiperheiden etuuksiin, eläkkeisiin, viimesijaisiin tukiin, suoriin tulonsiirtoihin, työllisyyden edistämiseen, asumisen tukemiseen, opiskelijoiden etuuksiin ja ylivelkaantuneisuuden ehkäisyyn.

Mäntyneva, P., Ketonen, E.-L., Peltoniemi, J., Aaltonen, H. & Hiilamo, H. (2021) Sosiaalipoliittiset toimet koronapandemian aikana vuonna 2020 : Vertailututkimus Suomesta ja 12 muusta OECD-maasta. Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2021:2

Summary in English:
The study examines what social policy measures related to the COVID-19 pandemic Finland and 12 other OECD countries implemented in 2020. It also analyses the changes in the social policy measures in relation to pre-pandemic policy measures. The data for this study was collected primarily from documents of governments, parliaments and ministries. The study analyses a total of 208 social policy measures in the following countries selected on the basis of regime theory: Finland, Norway, Sweden, Denmark, Iceland, the Netherlands, Germany, Spain, Italy, the United Kingdom, the United States, South Korea and Japan.

The findings of this study show that the measures were related to unemployment benefits, health insurance cash benefits, benefits for families with children, pensions, last-resort assistance, direct income transfers, employment promotion, housing support, student benefits and prevention of over-indebtedness.

The social policy changes focused on increases in benefits, the removal of the waiting period for unemployment benefits and the extension of benefit periods. The relative share of such changes was the highest in Finland, Sweden and Norway, whereas the last-resort form of social security was changed the least in all countries studied. Social security coverage was extended in 11 countries. One-off income transfers were the most common new measures in eight countries. The social policy measures used due to the COVID-19 pandemic were not only reactive but they also prevented the emergence of new risks.

avainsanat

koronakriisi, sosiaalipolitiikka, sosiaaliturvan muutokset, OECD-maat, sosiaaliturvauudistus

Keywords

COVID-19 crisis, social policy, changes in social security, OECD countries, social security reform

Kohti automaattisia tehtaita

Kohti automaattisia tehtaita

Digitalisaation myötä tuotannon ja valmistuksen tavat ja se miten valmistava liiketoiminta on organisoitu ovat tulossa murroskohtaan, joka ei ole pelkästään tekninen vaan myös ”sosiaalinen”. Historiallisesti katsottuna ensimmäiset massatuotantoon keskittyvät tehtaat syntyivät 1800-luvun puolivälissä, tarkoituksenaan tuottaa standardoitua, enemmän ja halvemmalla, ilman asiakaskohtaista tuotteiden räätälöintiä. Henry Ford lausui tähän liittyen lentävän lauseen: ”mikä tahansa asiakkaan valitsema auton väri on ok, niin kauan kuin se on musta”.

Fordinkin autotuotannossaan käyttöönottaman prosessiajattelun avulla työvaiheet voitiin pilkkoa niin pieniin osiin, ettei erikoistunutta osaamista työntekijöiltä enää vaadittu vaan (lähes) kouluttamattomat tavalliset ihmiset voitiin ottaa tuotantoprosessin osaksi. Ford kiihdytti auton valmistusta myös teollisuusautomaatiota käyttämällä – käytännössä hänen tehtaissaan otettiin käyttöön liukuhihnat.

Jyrki Savolainen

tutkijatohtori,
LUT-yliopisto

Mikael Collan

professori,
LUT-yliopisto

Fredrik Taylor (1856 – 1915) oli yksi ensimmäisistä, jotka sovelsivat ”tieteellistä menetelmää” tai ainakin tarkkaa ja harkittua analyysiä työn ja prosessien kirjaamisessa ja niiden mittaamisessa eri tavoin. Hänen tavoitteenaan oli maksimoida työntekijöistä ja prosesseista saatava teho mm. karsimalla ylimääräisiä fyysisiä liikkeitä työn tekemisestä sekä asettamalla työntekijöille tarkat tuotantotavoitteet aikayksikköä kohti. Suomalaisilla työpaikoilla nämä ei-niin-pidetyt työtehon mittaajat tunnetaan nimellä kellokallet. Se mitä Taylor teki vastaa nykyään toimintaa, joka yhdistetään muun muassa Lean ajatteluun ja mittareilla johtamiseen.

Teollisessa kontekstissa massatuotannon tuottamia skaalaetuja ja tayloristista tehokkuutta on suosittu, mikä on johtanut suurempien ja suurempien ja yhä kalliimpien tehdasinvestointien rakentamiseen, sekä työntekijämäärien kasvuun. Suuret tuotantolaitokset ovat paikkasidonnaisia ja valmistus perustuu toimivaan logistiseen järjestelmään, joka kuljettaa raaka-aineet tehtaalle ja valmiit tuotteet asiakkaalle. Varallisuus koneiden ja laitteistojen muodossa ja työpaikat ovat kiinteästi paikkaan sitoutuneita. Industrialismi eli teollistuminen ja sen osana fordismi on ollut länsimaisen teollisuusyhteiskunnan peruspilareita, joiden vaikutukset näkyvät siinä kehityskaaressa, joka moni valtio on teollisuuspaikkakuntien kasvun myötä myös sosiaalisessa mielessä elänyt. Tehokas tuotannon organisointi on luonut hyvinvointia ja työllisyyttä.

Siellä missä on vaurautta, on myös kysymys sen jakautumisesta ja tyypillisesti tämä kulminoituu voitonjakoon pääomapanoksen ja työpanoksen välillä. Siellä missä työpanoksen hinta ja siis osuus tuotosta on vuosien saatossa noussut, on tuotannon automaatio tullut korvaamaan työtä. Vuosien kuluessa alkaen yksinkertaisista mekaanisista koneista, jotka korvaavat ihmisen raskaissa käsitöissä ja ovat niissä ihmistä tehokkaampia, on automaatiossa menty kohti enemmän ”ajattelua” vaativia työvaiheita, eikä kehitykselle näy loppua.

Puhdas massatuotantomalli näki kulutustavaroiden osalta huippunsa 1970-luvun talousmuutosten myötä teollisuusmaissa, kun markkinat saavuttivat kyllästymispisteensä tuotteiden määrän osalta. Alkoi aikakausi, jota kuvaa tuotteiden kautta erottuminen, kuluttaja ostaa ei vain tuotetta, vaan haluamansalaisen tuotteen. Tuotantojärjestelmien osalta tilanne yhdistää korkean tuottavuuden tuotantoprosessin ja massakustomoinnin. Itse järjestelmät ovat pitkälle automatisoituja ja niitä hoitamaan riittää tyypillisesti hyvin palkattu, mutta kohtalaisen vähälukuinen määrä asiantuntijoita.

 

Idealisoidussa, ”täyden digitalisaation” skenaariossa mahdollistuisi aiempaa paremmin suurten asiakasjoukkojen palveleminen yhtäaikaisesti hyödyntämällä toisiinsa kytkettyjen koneiden verkostoja, jolloin yhden tuotantolaitoksen mittakaava ei mahdollisesti olisikaan enää talouden kannalta määräävä tekijä, vaan kannattavuutta haettaisiin yhä enemmän tuotevalikoimaa kasvattamalla ja nopeudella. 

Ehkä esimerkkinä hajautuneesta ja automaattisesta digitalisoidusta järjestelmästä, vaikkakin ilman fyysisiä koneita, voidaan pitää vastikään ulkomaille myytyä ruuan toimituspalvelu Woltia, jossa asiakkaiden tilaukset pilkkoutuvat automaattisesti verkoston pienimmille osapuolille toteutettavaksi. Periaatteessa samalla tavoin myös tuotantolaitteet olisivat datan avulla ohjattavissa mistä päin maailmaa tahansa. 

Hyödyntämällä keskenään yhteydessä olevien tuotantolaitteiden verkostoja voitaisiin etsiä automaattisesti kullekin tuotteelle sen optimaalinen toteutustapa millä tahansa ajanhetkellä lähimpänä asiakkaan fyysistä sijaintia. Yksi ratkaistava asia verkostoituneessa tuotantomallissa on riittävän laajan tuoteskaalan ja tuotantokapasiteetin varmistaminen, johon 3D-tulostus, eli lisäävä valmistus, voi olla yksi tulevaisuuden ratkaisu.

On toki selvää, että monien kokoluokaltaan suurten massatuotteiden osalta (esimerkiksi luonnontuotepohjaisen perusteollisuuden kuten puunjalostus) verkottunut valmistus ei luultavasti koskaan ole kilpailukykyinen vertailussa nykyisten keskitettyjen tuotantolaitosten kanssa. Kuitenkin keskeisenä teesinämme on, että osa tuotannollisesta toiminnasta automatisoituu ja siirtyy tulevaisuudessa keskitetyistä tuotantolaitoksista eli tehtaista kohti digitaalisesti ohjattuja pienempien tuotantoprosessien esimerkiksi yksittäisten 3D-tulostimien verkostoja.

 

Lähteet

Michelsen, K.-E., Collan, M., Savolainen, J., & Ritala, P. (2021). Changing Manufacturing Landscape: From a Factory to a Network. In C. M. Hussain & P. Di Sia (Eds.), Handbook of Smart Materials, Technologies, and Devices: Applications of Industry 4.0 (pp. 1–21). Springer International Publishing. 

Savolainen, J., & Collan, M. (2020). How Additive Manufacturing Technology Changes Business Models? – Review of Literature. Additive Manufacturing, 32, 101070. 

Savolainen, J., & Knudsen, M. S. (2021). Contrasting digital twin vision of manufacturing with the industrial reality. International Journal of Computer Integrated Manufacturing, 1–18. 

Collan, M., & Michelsen, K.-E. (Eds.). (2020). Technical, Economic and Societal Effects of Manufacturing 4.0 – Automation, Adaption and Manufacturing in Finland and Beyond. Palgrave Macmillan, Cham.

Do we need factories for manufacturing in the future?

Do we need factories for manufacturing in the future?

Traditionally, manufacturing happens within factory walls, where a factory is understood as a place for mass production of goods. It is an assembly of machines and workers who are organized and managed to maximize efficiency and productivity.

 

“Manufacturing-as-a-Network” is unlike the factory as we know it and answers to the needs of the postindustrial society. It is a network structured to perform specific and tailored products in collaboration with customers, for customers, and sometimes by customers.

Karl-Erik Michelsen

Professor, LBM,
LUT University

Jyrki Savolainen

Post-doc. Researcher, LBM,
LUT University

Mikael Collan

Professor, LBM,
LUT University

Paavo Ritala

Professor, LBM,
LUT University

The book chapter written by MFG4.0 researchers focuses on the technological, managerial, and societal transformation from the old manufacturing system into the new, discussing the drivers, the challenges, and the opportunities connected to the transformation.

The suggestion is that we are moving from a Taylorist-Fordian factory model towards “Manufacturing-as-a-Network,” which indicates new types of business possibilities, risks, and transformative implications to society.


Michelsen
, K.-E., Collan, M., Savolainen, J., Ritala, P. (2021). Changing Manufacturing Landscape: From a Factory to a Network. Handbook of Smart Materials, Technologies, and Devices Applications of Industry 4.0

Keywords

Industry 4.0, Manufacturing, Factory, Business model Network

MFG40 Seminar in Analytics 1/2020 LUT-Yliopistolla

Apulaisprofessori Alexandros Iosifidis Aarhusin yliopistosta vieraili LUT-yliopistossa ja esiintyi MFG40-projektin järjestämässä analytiikka-seminaarissa. Prof. Iosifidis kertoi Aarhusissa toimivan tutkimusryhmänsä tutkimuksesta ja sen saavutuksista – ryhmä keskittyy syvän oppimisen (deep learning) tutkimukseen ja erilaisiin neuraaliverkkojen prediktiivisen kyvyn parantamiseen tähtäävien menetelmien kehittämiseen.

Seminaarissa esiintyivät myös MFG40 projektin WP3:sta toisena väittelijänä väitellyt Christoph Lohrmann, joka kertoi omasta muuttujien valintaan (feature selection) keskittyvästä tutkimuksestaan ja projektin yhteydessä kehittämästään uudesta menetelmästä, sekä Mahinda Mailagaha Kumbure, kertoen omasta K-Nearest Neighbor algoritmin parantamiseen tähtävästä tutkimuksestaan.

Seminaarin ohjelma on ladattavissa alla olevasta linkistä.

MFG4.0-tutkijat ja -professorit syventämässä yhteistyötä Trenton yliopiston kanssa

LUE ENEMMÄN VIERAILUSTA TÄSTÄ

Maanantaina 6.5. MFG4.0-hankkeen edustajat tutustuivat Trenton yliopiston ingegneria industriale -laitoksen toimintaan Povossa.

Povon vierailulla nähtiin esitykset, jotka keskittyivät LUT-yliopiston toimintaan analytiikan, robotiikan, ma-teriaalia lisäävän valmistuksen sekä materiaalifysiikan aloilla. Esitykset antoivat trentolaisille kuvan MFG4.0-hankkeesta ja erityisesti sen teknis-taloudellisesta osiosta.

LUT-yliopiston esitykset ( WP2,WP3):

Tiistaina 7.5.2019 MFG4.0-hankeen edustajat tutustuivat Roveretossa (noin 30 kilometriä Trentosta) sijaitsevan Polo Meccatronican toimintaan.
Kyseinen yksikkö on keskittynyt erityisesti valmistustekniikan kehittämiseen ja yritysyhteistyössä toteutettavien projektien läpivientiin.

Povoon sijoittuvissa tiloissa sijaitsee suuri osa materiaalitutkimukseen liittyvästä mittauslaitteistoista. Lisäksi rakennukseen on sijoitettu komposiittimateriaalien tutkimus.

Jatkona vierailulle Antti Salminen ja Ville Laitinen saivat kutsut osallistua heinäkuussa 2019 Roveretossa järjestettävään workshoppiin, joka keskittyy materiaalia lisäävään valmistukseen (engl. Additive Manufacturing).

Samalla yliopistojen yhteenlasketun laitekannan ja osaamisen todettiin täydentävän hyvin toisiaan, mikä avaa yhteistyömahdollisuuksia väitöskirjaopiskelija- / tutkijavaihdon kautta.