Emilia Lampi , uusi projektitutkija, Jyväskylän yliopistosta. Kuva: Emilia Lampi

Uusi projektitutkijamme esittäytyy:
Hei! Olen Emilia, Jyväskylän yliopiston kasvatti, aikuiskasvatustieteen maisteri ja MFG4.0-projektitiimin uusi jäsen. Työskentelen tällä hetkellä projektitutkijana JYU:n kasvatustieteiden laitoksella ja koulutuksen tutkimuslaitoksella, ja tutkimustyön ulkopuolella matkustan, maalaan, salsaan ja retkeilen. Tutkimuksellisesti olen kiinnostunut muun muassa aikuispedagogiikasta, yhteisöllisestä oppimisesta, luovuudesta, osaamisesta ja osaamisen tunnistamisesta, teknologiarikkaista toimintaympäristöistä sekä uraohjauksesta. 

Olen tällä hetkellä mukana kansalaistiedettä tutkivassa CS-Track -hankkeessa, joka on yksi Europpan komission Horisontti2020 -projekteista. Kansalaistiede on tieteellistä tutkimusta, johon ei-ammattitutkijat (harrastajat, opiskelijat, kansalaiset) vapaaehtoisesti osallistuvat keräämällä uutta tai syventämällä olemassa olevaa tietoa tutkimuksen käyttöön. Hankkeen tavoitteena on tuottaa laajasti ja syväluotaavasti tietoa kansalaistieteen nykytilasta, sen muodoista, toiminnasta, osallistujien oppimisesta ja teknologian käytöstä. Kansalaistiede on yksi avoimen tieteen ulottuvuus, joka linkittyy myös koulutukseen, vastuullisuuteen ja poliittiseen päätöksentekoon. 

Aiemmin olen tehnyt tutkimusta uraohjauksesta sekä uraohjaajien osaamisesta ja työn haasteista työelämän murroksessa, mikä linkittyy tiiviisti myös MFG4.0-projektin teemoihin. Tärkeitä uraohjaajan taitoja ovat muun muassa vuorovaikutusosaaminen, asiakkaan vahvistamiseen liittyvät taidot sekä teknologiaosaaminen, jonka suhteen korostuvat ymmärrys digitalisaation vaikutuksista työelämään, sosiaalisen median käyttö sekä etäohjaus. Valmistavan teollisuuden murroksessa ja kasvavassa osaajapulassa myös uraohjauksen merkitys korostuu, ja tulevaisuudessa onkin keskeistä, miten uraohjaajat pystyvät työelämän murroksessa tukemaan kestäviä, yksilöille merkityksellisiä, motivoivia ja kiinnostavia urapolkuja sekä vastaamaan työelämän ja yhteiskunnan tarpeisiin. 

Heidi Piili MFG4.0-hankkeen Laser&3DP-tutkimusryhmän vetäjäksi

Professori Heidi Piili on MFG4.0-hankkeen Laser&3DP-tutkimusryhmän uusi vetäjä. Kuva: Maarit Virolainen (Jyväskylän yliopisto)

Hei! Olen Heidi Piili, LUT-yliopiston kasvatti alkaen vuodesta 1995. Toimin tällä hetkellä professorina LUT-yliopiston Lasertyöstön ja 3D-tulostuksen (lyh. LUT Laser&3DP) tutkimusryhmässä sekä vedän 14 hengen tutkimustiimiä. Aloitin tässä pestissä vastikään 9.3.2020. Aiemmin toimin samassa tutkimusryhmässä dosenttina tutkimusalanani pääasiassa lisäävä valmistus eli ns. 3D-tulostus. Olen ollut MFG4.0-hankkeessa mukana jo alusta lähtien tutkijana ja nyt LUT Laser&3DP-tutkimusryhmän osalta hankkeen vetäjänä.

Olen ollut lapsesta asti kiinnostunut tieteestä ja sen tekemisestä. Sain 5. luokalla kemistisetin ja tulinkin sekoittaneeksi kaikki kotoa löytyvät kemikaalit keskenään. Vinkki (älkää kokeilko kotona tätä): leivinjauhetta ja etikkaa, kun sekoittaa keskenään, tulee hauska reaktio. Yläasteella luin läpi lukion kemian opintomäärän. Uravalintani on siis ollut minulle aina melko selvä, mutta toki se, että kuinka päädyin 3D-tulostukseen on ollut melko lailla ajopuutarina, hyvä sellainen.

Valmistuin 2003 LUT-yliopistolta kemiantekniikan diplomi-insinööriksi, (polymeeri- ja puutekniikka). Tieni lasertyöstön maailmaan alkaa tästä. Tein diplomityöni LUT Laser&3DP-tutkimusryhmään aiheena paperimateriaalin laserleikkaus. Lasermaailma iski minuun kovaa, sillä olen aina ollut hyvin kiinnostunut valo-opista, ja päätinkin suunata jatko-opiskelemaan samaista ainetta. Vuosina 2003-2005 olin mukana silloisissa suurissa BusinessFinlandin (ent. TEKES) laserleikkaukseen liittyvissä hankkeissa sekä 2006-2009 muovin ja metallin laserhitsaushankkeissa. Vuonna 2007-2008 olin hetken pois äitiysloman takia. 2009 valmistuin tekniikan lisensiaatiksi konetekniikan osastolta LUT Laser&3DP-ryhmästä. Aiheeni käsitteli paperimateriaalien laserleikkauksen monitorointia (eli ns. laserprosessin reaaliaikaista seuraamista sensoreilla). Tätä monitorointia olen tehnyt tutkimusryhmässämme vuodesta 2006 asti ja siitä on tullut minun akateemisen tutkimukseni keskiö.

Helmikuussa 2009 vierailin EOS Finland Oy:n tutkimuskeskuksessa Turussa ensimmäistä kertaa, ja siellä 3D-tulostus iski kuin metrinen halko. Muistan erittäin elävästi tämän hetken. Tiesin siltä seisomalta, että tätä haluan tehdä lopunelämääni, tosin en tiennyt miten ja kuinka, mutta tiesin, että tätä haluan ja erittäin paljon.

Pieni kuriositeetti tähän väliin EOS Finland Oy:ltä: Yllättävän harva tietää että eräs maailman käytetyin metallien 3D-tulostustekniikka (laserpohjainen jauhepetisulatus eli ns. L-PBF) on siniristilipputuote. Se on nimittäin kehitetty EOS Finland Oy:n ryhmässä. Tätä tekniikkaa on jatkokehitelty Suomessa usean vuosikymmenen ajan. Maailman huippuosaamista 3D-tulostustekniikoista löytyy siis Suomen Turusta!

Tämän vierailun jälkeen alkoikin sitten tapahtua meidän LUT Laser&3DP-ryhmässä. Päätimme, että alamme tutkia silloisessa BusinessFinland-rahoitteisessa FabTech-hankkeessa metallien 3D-tulostuksen monitorointia sekä tämän tekniikan soveltamista mikroreaktoreihin, eli pienen mittakaavan kemiantekniikan reaktoreihin. Teimme vuonna 2010 ensimmäiset koeajot tästä monitoroinnista sekä ensimmäiset kokeet mikroreaktorisovelluksesta ja protokappaleet yhdessä EOS Finlandin kanssa.

Toukokuussa 2011 tutkimusryhmämme sai ensimmäisen metallien 3D-tulostuslaitteiston. Tämä mahdollisti teollisten hankkeiden laajamittaisemman hakemisen sekä akateemisen tutkimuksen syventämisen. LUT Laser&3DP-ryhmässä aloitimme 3D-tulostuksen opetuksen vuonna 2013.

Vuonna 2012 olin syksyn virkavapaalla ja viimeistelin väitöskirjaani, joka käsitteli lasersäteen ja materiaalin (paperimateriaali) välistä vuorovaikutusta ja tämän matemaattista mallintamista käyttäen avuksi useaa monitorointimenetelmää (mm.sensoreita, jotka mittaavat lämpötilaa sekä vuorovaikutuksesta emittoituvaa säteilyä sekä mukana oli aktiivivalaisuun perustuva suurnopeuskamerasysteemi). Valmistuin tekniikan tohtoriksi huhtikuussa 2013.

Tämän jälkeen kävin omalla vapaa-ajallani 2014-2015 Hämeen ammattikorkeakoulussa (HAMK) aineopettajan opinnot ja valmistuin 2015 ammatilliseksi aineopettajaksi. Opetus ja sen kehittäminen onkin ollut minulle yksi sydänasia.

Vuosien 2013-2017 aikana LUTin Laser&3DP-ryhmässä käynnistyi useampi teollinen sekä akateeminen hanke metallien 3D-tulostuksesta. Laajensimme 3D-tulostuskurssien tarjontaa niin teollisuuden koulutuksiin sekä perustutkinto-opetukseen. 2017 aloitimme myös jatko-opintokurssin.

Vuonna 2017 olin teollisessa tutkijavaihdossa Turussa EOS Finland Oy:ssä. Työskentelin siellä vuoden teollisten metallien 3D-tulostuksen ja monitoroinnin kehittämisen parissa.

Samaisena vuonna minut nimitettiin konetekniikan osastolle dosentiksi. Vastuualani oli metallien lisäävän valmistuksen jauhepetitekniikan laadunvalvonta, monitorointi ja prosessikontrolli.

Olen osallistunut laaja-alaisesti akateemisen sekä teollisen tutkimuksen niin kansallisen kuin kansainvälisenkin suunnitteluun, hakemiseen ja läpivientiin. Opetusta ja koulutusta olemme myös ryhmämme kanssa laaja-alaisemmaksi niin kandi-, diplomi-insinöriopiskelijoille- kuin tohtoriopiskelijoille.

Jos koira ei pääse eroon karvoistaan, niin ei 3D-tutkija vapaa-ajalla tulostamisestaan

Tammikuussa 2016 perustettiin ideointini pohjalta Imatralle lapsille ja nuorille suunnattu 3D-tulostuskerho. Olen ollut vetämässä kerhoa aina helmikuun 2020 saakka, jolloin vetäydyin tehtävästä professoripestin vuoksi. I’m Digi ry:n toiminta kuitenkin jatkuu pätevien ohjaajien voimin.

Olen myös ollut maaliskuussa 2019 perustamassa Women in 3D-printing -yhteisön toimintaa Suomeen. 3D-tulostusnaiset ovat kokoontuneet ryhmän perustamisen jälkeen miltei kuukausittain eri puolilla Suomea.

Jäljelle jäävänä vapaa-aikanani ulkoilen sekä vietän aikaa poikani, perheeni ja kahden ragdoll-kissan kanssa.

Tweet