Maarit Virolainen

Paluu menneisyyteen, vai katse tulevaisuuteen? – ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja vuoden 2023 budjettineuvottelut

Anna Huusko · May 11, 2023 ·

Paluu menneisyyteen, vai katse tulevaisuuteen? – ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja vuoden 2023 budjettineuvottelut

Suomalaisen koulutusjärjestelmän ylpeyden aihe on ollut se, että koulutuksen ’umpiperistä’ on päästy eroon; opintoja on voinut jatkaa korkea-asteelle kaikilta toisen asteen koulutusväyliltä. Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelän esittämät kaavailut ammatillisen koulutuksen säästöistä ovat vaarantamassa tämän mahdollisuuden. Hän ehdotti ammatillisen koulutuksen lyhentämistä kaksivuotiseksi ja pakollisten yleissivistävien, kaikille yhteisten aineiden (ns. yto-aineiden) opintojen leikkaamista. Yleissivistävillä aineilla lienee tässä yhteydessä tarkoitettu ammatillisissa perustutkinnoissa kaikille yhteisiä viestinnän ja vuorovaikutusosaamisen, matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen, sekä yhteiskunta- ja työelämäosaamisen kokonaisuuksia (Opetushallitus, n.d.).

Sähköteknillinen laboratorio, Aalto-yliopiston arkisto

Budjettipäällikön ehdotus näyttää olevan vakavassa pohdinnassa keväällä 2023 käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa ja suunnitelluissa säästöohjelmissa. Asiasta on syystä noussut melkoinen häly lehdistössä ja somen eri palstoilla. Tutkintojen lyhentämisen seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä on suoraviivaisessa sadan miljoonan säästöehdotuksessa “unohdettu” puntaroida.

Ammatillisen koulutuksen (ja sen tutkimuksen) näkökulmasta on harmillista, että tässäkin keskustelussa jyvät ja akanat sekoittuvat. Virheellistä tietoa on sopassa enemmän kuin mausteeksi. Hämmennyksestä kertoi muiden muassa Helsingin Sanomien pääkirjoitus (23.4.2023), jossa sekoitettiin tutkintojen nimikkeet (ammattitutkinto ja ammatillinen perustutkinto). Ne ovat kieltämättä hämmentäviä, mutta salatiedettä ne eivät ole, sillä Suomen koulutusjärjestelmä on kuvattu Opetus- ja kulttuuriministeriön nettisivuilla (https://okm.fi/koulutusjarjestelma). Keskustelun hedelmällisin anti on toistaiseksi ollut tieto siitä, miten huonosti suomalaista ammatillista koulutusta tunnetaan Suomessa. Näyttääkin, että ammatillisen koulutuksen järjestelmää lyödään “kuin vierasta sikaa”, kun valtion budjetissa on tarve säästöihin.

Seuraavassa on listattuna muutamia faktoja ja huomioita, joiden merkitystä kannattaa miettiä, kun ammatillisen koulutuksen pitkäjänteistä kehittämistä pohditaan. Niistä joitakin ovat eri tahot jo nostaneet esille, mutta kertaus on opintojen äiti:

1. Väitteet nuorten ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen kasvusta ammatillisen koulutuksen 3-vuotiseksi pidentämisen myötä ovat harhaanjohtavia. Kaikki ammatilliset tutkinnot pidennettiin 3-vuotiseksi 1990-luvun lopulla (Stenström & Virolainen, 2018). Ammatilliseen perustutkintoon opiskelevien nuorten opintojen keskeyttäminen lähti vuosituhannen vaihteessa alkaneen laskevan trendin jälkeen nousuun vasta lukuvuonna 2015/16 (Suomen virallinen tilasto [SVT], 2020). Ammatillisia opintoja keskeyttävät nuoria enemmän yli 20-vuotiaat (SVT, 2023).

Suomalaisten ammatillisten perustutkintojen kehitystä ja houkuttavuutta verrattiin 2010-luvun puolivälissä muihin pohjoismaihin (Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin). Ammatilliseen koulutukseen peruskoulun jälkeen siirtyneiden osuus oli kasvanut vain Suomessa 1990-luvun jälkeen yli 40%: iin ikäluokasta (Stenström & Virolainen, 2014). Vertailun perusteella keskeisiä tekijöitä houkuttavuuden kasvuun näyttivät olleen työssäoppimisen vahvistaminen ja tutkintojen mahdollistama jatko-opintokelpoisuus (Stenström & Virolainen, 2018)

Kun ammatilliset tutkinnot pidennettiin 3-vuotiseksi ammattikorkeakoulureformin ohessa, ammatillisesta koulutuksesta tuli reitti korkea-asteen opintoihin, erityisesti ammattikorkeakouluihin. Viime vuosina (2017–2020) keskimäärin yli 46 % ammattikorkeakoulujen uusista opiskelijoista on ollut aiemman ammatillisen tutkinnon suorittaneita. Tämä tieto on helposti tarkistettavissa ja avoimesti saatavissa Vipusesta (vipunen.fi).

2. Suomalaisen ammatillisen koulutuksen historia ulottuu 1800-luvulle. Jo silloin luotiin ammattikuntien oppipoikajärjestelmää täydentämään pohjoismaisen mallin mukaisesti sunnuntaikoulut. Sunnuntaikouluissa 1840-luvulla opetettiin myös tietopuolisia taitoja, kuten luku- ja kirjoitustaitoa, laskemistaitoa ja kristinopin tietoja (Laukia, 2013). Monissa ammateissa tarvittiin tuolloin, kuten nykyäänkin kieli- ja viestintätaitoa, sekä matemaattisia taitoja esimerkiksi asiakaspalvelussa (Sulkunen, 2023). Näitä taitoja tarvitaan myös elämänhallinnassa, kuten kulutusluoton koron laskemisessa tai elämänkumppanin kanssa asioista sovittaessa. Ne ovat suorastaan välttämättömiä. Yleisiä valmiuksia korostetaan usein 21. vuosisadan taitoina, vaikka niiden opetuksella on pitkät perinteet (Tight, 2021).

3. 2000-luvun alussa ammatillisen koulutuksen houkuttavuutta pyrittiin lisäämään. Toiveena oli nuorten siirtyminen työelämään nopeammin eikä vasta lukion jälkeen. Toisaalta yhteiskunnan monimutkaistuminen ja sen tulevaisuudessa edellyttämä laajempi ymmärrys oli tiedossa jo tuolloin, joten koulutustason nostoa pidettiin tärkeänä. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut siirtymä maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan ja edelleen palveluyhteiskuntaan oli huomattu. Keskustelu siirtymästä tietoyhteiskuntaan ja sen edellyttämään tietokykyisyyteen on tietokykykapitalismin ajassa lisääntynyt (Brunila ym. 2015). Tietokykyisyydellä tarkoitetaan tässä proaktiivista kykyä ja halua hakea ja omaksua uutta, luotettavaa tietoa sekä tiedon mahdollistamia taitoja.

Vuosien 2015–2018 ammatillisen koulutuksen reformissa nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen aiemmin erillinen lainsäädäntö yhdistettiin (Laki ammatillisesta koulutuksesta 2017). Tämä yhdistäminen lienee osaltaan aiheuttanut tätä valtiovarainministeriön budjettipäällikön ulostulossa keväällä 2023 esille tullutta sekaannusta eri tutkintojen roolin hahmottamisessa. Pääministeri Sanna Marinin hallitus pidensi nuorten oppivelvollisuuden 18 vuoden ikävuoden loppuun (Opetus- ja kulttuuriministeriö, n.d.). Merkittävä osa nuorista jatkaa ammatillisessa koulutuksessa peruskoulun jälkeen. Välittömästi peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen sijoittuneita on ollut yli 40% ikäluokasta vuosina 2014-2021 (SVT, 2022). Ehdotus 2-vuotisesta ammatillisesta koulutuksesta herättää kysymyksen, miten käy kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun, jos oppivelvollisuus on kovin erilainen eri laajuinen nuorille.

4. Tavoite korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuuden nostamisesta karkaa Suomessa yhä kauemmas, jos nuorilla ammatillisen koulutuksen suorittaneilla ei ole jatko- opintokelpoisuutta ja edellytyksiä jatkaa korkea-asteen opintoihin. Suomi on jo jäljessä tavanomaisesti verrokkeina pidetyistä OECD-maista (OECD, 2022, s. 37). Lukioista valmistuneet eivät yksin riitä korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden osuuden nostamiseen.

5. Ammatillisen koulutuksen osaamisperustaisuutta vahvistettiin pääministeri Juha Sipilän hallituksen toteuttamassa ammatillisen koulutuksen reformissa vuosina 2015–2018. Nykyinen ammatillisten perustutkintojen järjestämisen säädöspohja mahdollistaa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen sekä kolmea vuotta nopeamman yksilöllisen osaamisen mukaisen valmistumisen ja ammatillisen perustutkinnon suorittamisen. Opintoihin on myös mahdollista yhdistää oppisopimusta ja koulutussopimukseen perustuvaa osaamisen hankkimista työpaikalla joustavasti.

6. Työelämän muutosten vuoksi monien on tulevaisuudessakin osallistuttava työurallaan uudelleen- ja täydennyskoulutukseen (Nygren ym. 2020). Ammattia ja työpaikkaa vaihtavien on osattava hakeutua opiskelemaan uusia taitoja ja tietoja, missä auttavat hyvät yleiset valmiudet, yhteiskunnallisen muutoksen seuraaminen sekä urasuunnittelutaidot. Hyvän yleissivistyksen varassa yhteiskunnallista muutosta ja työelämän kehityssuuntia on helpompi ymmärtää ja pohtia niiden merkitystä itselle ja muille. Yleissivistys luo siis pohjaa hyvinvoinnille (ks. myös Heikkinen, 2023). Yksilön näkökulmasta jatkuva oppiminen edellyttää oman opinpolun merkityksellisyyttä (ks. Vanttaja & Järvinen, 2006; Kinnari ym. 2022). Suomesta tuskin halutaan yhteiskuntaa, jossa koulutustason lasku otettaisiin eksplisiittisesti julkiseksi tavoitteeksi. Kaiken kaikkiaan koulutus- ja sivistystason lasku ei yleensä ole kehittyneissä valtioissa ollut yhteiskunnallisena tavoitteena.

7. Myös tulevaisuudessa tarvitaan eri koulutustaustoilla toimivia henkilöitä. Tekoäly ja kielimallit eivät korvaa ihmistä esimerkiksi hoitotyössä tai kasvatuksessa. Vaikka digitaaliset apuvälineet soveltuvat moniin työnkuviin, nykyinen yhdyskuntarakenne ja siinä eläminen perustuvat eri alojen ammattilaisten väliseen työnjakoon ja vaihdantaan. Yhteiskunnassa on eriytynyttä ammatillista osaamista hallitsevia toimijoita sellaisilla aloilla kuin esimerkiksi terveydenhuolto, kasvatus ja koulutus, logistiikka, kulutustavara- ja elintarviketuotanto, kauppa, kulttuuripalvelut jne. Monien näiden sektoreiden järjestämisessä tarvittavilla toimijoilla on tarpeen ammatillisen koulutuksen tuoma käytännöllinen ja yleissivistynyt osaaminen.

8. Ammatillista koulutusta koskevaa tutkimusta on saatavilla Suomessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) julkaisee arviointeja arviointisuunnitelman mukaisesti. Suomessa on julkaistu avoimesti saatavilla olevaa Ammattikasvatuksen aikakauskirjaa jo 25 vuotta (ks. journal.fi). Lisäksi Suomessa toimii yhdistyksiä, kuten Ammatillisen koulutuksen tutkimusseura Ottu ry (https://ottu.fi/), ja Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry (https://www.amke.fi/), joista löytyy ammatillisen koulutuksen kenttää tuntevia asiantuntijoita.
Suomessa valmistuu kohtalaisesti ammatillisen koulutuksen kenttään laajasti ottaen liittyviä väitöskirjoja (ks. esim. Isacsson ym., 2021). Kuitenkin tutkimustiedon kertymistä tukisi, jos myös ammatillisen koulutuksen sektorilla olisi oma professorivetoinen tutkimusohjelmansa tai korkeakoulujen välinen ammatillisen koulutuksen tutkimusverkosto, kuten esimerkiksi korkeakoulututkimuksessa on.

Ammatillisen koulutuksen kehittämistä ja vertailua tehdään myös kansainvälisesti. Cedefop on Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus ja ammatillista koulutusta tarkastelevaa kansainvälistä tutkimusta löytyy esimerkiksi seuraavista vertaisarvioidut tiedejulkaisuista: Journal of vocational education and training, Journal of education and work, Nordic journal of vocational education and training, Vocations and learning, ja International Journal for Research in Vocational Education and Training.

Kestävien koulutusreformien on todettu edellyttävän johtajuutta kaikilla tasoilla: opettajat, rehtorit, aluepäälliköt, maan hallitus, ministerit, varajohtajat ja heidän alaisensa (Fullan, 2009). Kestäviä reformeja suunnitellaan siten, että ammatillista koulutusta koskevaan päätöksentekoon osallistuvat perehtyvät ammatilliseen koulutukseen. Kansainvälisesti on puhuttu reformisyndroomasta (Cheng, 2009), kun koulutusta on nopeasti pyritty sovittamaan äkkiväärillä liikkeillä muuttuvaan työelämään ja yhteiskuntaan. Ja päädytty hölmöläisten tapaan jatkamaan mattoa sillä maton toisesta päästä leikatulla palalla. Yhden vaalikauden ajattelu ei sovellu pitkäjänteiseen koulutuksen kehittämiseen.

Lähteet

Brunila, K., Onnismaa, J., & Pasanen, H. (2015). Koko elämä töihin: Koulutus tietokykykapitalismissa. Vastapaino.

Cheong Cheng, Y. (2009). Hong Kong educational reforms in the last decade: Reform syndrome and new developments. International Journal of Educational Management, 23(1), 65-86. Fullan, M. (2009). Large-scale reform comes of age. Journal of educational change, 10(2–3), 101–113

Heikkinen, H.L.T.(2023). Yleissivistys auttaa löytämään luovia ratkaisuja aikamme pirullisiin ongelmiin. Helsingin Sanomat. Lukijan mielipide. 2.5.3023. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009539418.html?share=30948fd2c89f97754c8428d73ff3a83d

Isacsson, A., Teräs, M., & Virolainen, M. (2021). Katsaus ammattikasvatuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimukseen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa vaikuttavuuden näkökulmasta. eSignals Research, 24.06.2021. https://esignals.fi/research/2021/06/24/katsaus-ammattikasvatuksen-ja-ammatillisen-koulutuksen-tutkimukseen-suomessa-ruotsissa-ja-norjassa-vaikuttavuuden-nakokulmasta/ Open Access

Kinnari, H., Laalo, H., & Silvennoinen, H. (2022). "Kohti merkityksellistä elämää" – jatkuva oppiminen tulevaisuuden hallintana. Teoksessa S. Lemmetty & K. Collin (toim.) Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä (ss. 56–87). SoPhi 150.

Laukia, J. (2013). Tavoitteena sivistynyt kansalainen ja työntekijä: Ammattikoulu Suomessa 1899-1987. Helsingin yliopisto. Väitöskirja. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41667

Nygren, H., Virolainen, M., Hämäläinen, R., & Rautopuro, J. (2020). The Fourth Industrial Revolution and Changes to Working Life: What Supports Adult Employees in Adapting to New Technology at Work?. Teoksessa M. Collan, & K. Michelsen (Toim.), Technical, Economic and Societal Effects of Manufacturing 4.0 : Automation, Adaption and Manufacturing in Finland and Beyond (pp. 193-209). Palgrave Macmillan. https://doi.org/10.1007/978-3-030-46103-4_10 Open Access OECD. (2022). Education at a Glance 2022: OECD Indicators. OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/3197152b-en

Opetushallitus. (n.d.) ePerusteet. https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi Opetus- ja kulttuuriministeriö. (n.d.). Oppivelvollisuuden laajentaminen. https://okm.fi/oppivelvollisuuden-laajentaminen

Sulkunen, S. (2003). Suorittavassa työssä tarvitaan ammatillista monilukutaitoa. Kielikukko 1, 44–47. https://finrainfo.fi/kielikukko/artikkeleita/?fbclid=IwAR3g5hczgHn4a7B8eUwa_Tpz7cGZLPgn7lTrCUFX1cQ_2XVptqfIRm49eHg#Sulkunen_Sari_2023_Suorittavassa_tyossa_tarvitaan_ammatillista_monilukutaitoa

Suomen virallinen tilasto (SVT). (2020) Koulutuksen keskeyttäminen [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-9280. 2018. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 9.5.2023].

http://www.stat.fi/til/kkesk/2018/kkesk_2018_2020-03-12_tie_001_fi.html Suomen virallinen tilasto (SVT). (2022). Peruskoulun 9. luokan päättäneiden välitön sijoittuminen jatko-opintoihin 2014-2021, %. https://www.stat.fi/tilasto/khak#tables Suomen virallinen tilasto (SVT). (2023). Koulutuksen keskeyttäminen 2021. https://www.stat.fi/julkaisu/cl8k9kzpveids0dukv6rc5xj6

Stenström, M.-L., & Virolainen, M. (2014). The History of Finnish Vocational Education and Training. Nord-VET - The future of Vocational Education in the Nordic countries. http://nord-vet.dk/indhold/uploads/History-of-Finnish-VET-29062014final.pdf Open Access

Stenström, M.-L., & Virolainen, M. (2018). The modern evolution of vocational education and training in Finland (1945–2015). In S. Michelsen, & M.-L. Stenström (Eds.), Vocational Education in the Nordic Countries: The Historical Evolution (pp. 102-123). Routledge Research in International and Comparative Education. Open Access

Tight, M. (2021). Twenty-first century skills: meaning, usage and value. European Journal of Higher Education, 11(2), 160–174.

Vanttaja, M., & Järvinen, T. (2006). Oppiminen ja identiteetti muuttuvassa yhteiskunnassa.

Teoksessa J. Mäkinen, E. Olkinuora, R. Rinne & A. Suikkanen (toim.) Elinkautisesta työstä elinikäiseen oppimiseen (ss.27–42). PS-kustannus.

Hankkeen politiikkasuositus käsittelee teknologiakasvatusta

Anna Huusko · Mar 22, 2023 ·

Hankkeen tuore politiikkasuositus käsittelee teknologiakasvatuksen tilaa Suomessa

Pääset suositukseen kuvaa klikkaamalla.

Aikuisten oppiminen ja teknologiataidot ovat yksilöllisiä. Ne heijastuvat siihen, miten he omaksuvat uutta ja oppivat käyttämään teknologiaa työpaikoilla.

Siksi tarvitaan ammatti- ja tuotannonalakohtaista Valmistus 4.0 -teknologian murroksen tuomien sovellusten hyödyntämiseen liittyvää koulutuksen kehittämistyötä oppilaitoksissa ja opettajien yhteistyönä.

Teknologiataitojen tulevaisuudesta keskustellaan webinaarissamme lisää. Ilmoittaudu mukaan!

Towards sustainable society -6 different viewpoints of the MFG4.0 research presented at Strategic Research Scientific Conference

Anna Huusko · Oct 11, 2022 ·

Towards sustainable society -6 different viewpoints of the MFG4.0 research presented at Strategic Research Scientific Conference

The Strategic Research conference brings together scholars from different research fields with a common interest in exploring responses to societal challenges in a fair, just, and sustainable society. The conference will foster an exchange of ideas, approaches, and insights between the disciplines.

Strategic Research – Scientific Conference:
A fair, just and sustainable society

Time

12 October 2022 – 13 October 2022

9.00 – 16.00

Place
Epicenter, Mikonkatu 9, Helsinki

Our researchers will present abstracts on the following themes:

Additive Manufacturing Point-of-View to Firm Resilience

Presenter:Mikael Collan

Resilience is the ability of firms to cope with sudden and dramatic changes in the business environment. Typically, firms with the flexibility to change how they operate in terms of what they produce and how they work are less vulnerable to dramatic changes than companies with fixed architectures and product assortments.

This presentation talks about the manufacturing and national resilience that is created through added manufacturing. When fleets of additive manufacturing equipment are harnessed to provide critical manufacturing in times of crisis, they are a source of resilience. This requires preparation and active orchestration.

Towards sustainability in the metal industry using 3D printing

Presenter: Jyrki Savolainen
Co-authors: Ilkka Poutiainen, Marika Hirvimäki, Kari Ullakko, Ville Laitinen

The interest in additive manufacturing (AM), commonly known as 3D printing, has grown enormously over the last decade. AM is a novel way to produce unique parts offering new business opportunities and improved environmental sustainability of production. The current literature on AM emphasizes its positive effects on the sustainability of global production supply chains. We claim that the AM design and production can either positively or negatively influence the final product’s overall cost and resource efficiency.

Metal powders for AM are expensive, and manufacturing these powders consumes significantly more energy than sheet or bar materials. In this paper, we discuss how cost-effectiveness and sustainability are achieved when parts are redesigned using, e.g., lattice structures, an optimal printing position, and minimizing the need for post-processing.

Towards General Theory of Sustainable Development: Systematic Digital Twin Operationalisation of the Grand Sustainability Theory

Presenter: Jari Kaivo-oja

Co-authors: Jyrki Luukkanen, Jarmo Vehmas & Tadht O ́MahonyAcross decades of contemporary discussion on sustainable development, a core debate has concerned whether economic growth can be made sustainable, environmentally and socially.
In recent years, this has become a debate about economic growth versus economic degrowth, whether the former can be environmentally sustainable and whether the latter can be socially sustainable. In the presentation, the author presents the general theory of sustainable growth and development and links the use of the model to the development challenges of digital twins.

This developed theory can be used in national sustainability assessment and planning, as well as in regional policy or urban planning. The model forms the core of sustainable development or sustainability science.

Towards a Sustainable Portfolio Theory - Foresight-driven strategic asset allocation and SDG (Sustainable Development Goals) alignment

Presenter: Ville Korpela
Co-authors: Jari Kaivo-oja, Arne Fagerström & Petri Kuusisto

Modern Portfolio Theory (MPT) has formed the core theoretical basis for asset allocation strategies of institutional investors for several decades. Recently, there have been wider calls among practitioners and the academic community to extend the existing theory to include broader impacts on the societal level to align investment practices globally with the Sustainable Development Goals (SDGs). In the paper, we discuss an outline for a sustainable portfolio theory (SPT) by extending the existing modern portfolio theory (MPT). Our objective is to demonstrate a relationship between the values businesses create and the impact investors are capturing.

Visionary-Thinking in Sustainable Industrial Development in Finland - The Case of Allied ICT Finland ́s Vision-Building Processy

Presenter: Mikkel Knudsen
Co-authors: Jari Kaivo-oja & Tero Villman

Europe must renew itself to retain its 35 million industrial jobs in an increasingly fierce global competition. The industrial renewal must happen in concerto with bold ambitions for the twin, green and digital transitions, and it must be executed within the modern VUCA (volatility, uncertainty, complexity, and ambiguity) decision environment. Our research highlights potential pathways for Finnish industry and steps for the Finnish government, businesses, and society. Based on the visioning process, Industry 6.0 is defined as “ubiquitous, customer-driven, virtualized, antifragile manufacturing”. It is characterized by customer-centric, highly customized lot-size-1 thinking and by hyper-connected factories with dynamic supply chains and data flows across domains.

The challenges of long-term development for Finnish education and education policy to meet the demands of Manufacturing 4.0

Presenter: Maarit Virolainen
Co-author: Juhani Rautopuro

The so-called Manufacturing 4.0, sets needs to reform education, and they relate to the following three points: (1) to define, picture, and design what kind of reforms and for which parts of the education system and curricula are needed to instil fair, just and sustainable society and adapt to the change of technology in society, (2) to assess and evaluate, if the targeted change has been met in the learning of various learner groups before and after the reform. The presentation discusses the latest reforms in education and the role of research in identifying developmental education needs.

MFG4.0-hanke laajasti esillä AMIEDU:n järjestämillä AMK- ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivillä Helsingissä

Anna Huusko · Nov 20, 2019 ·

AMK- ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivien 2019 yleisenä teemana ja haasteena oli teknologinen murros. MFG 4.0 -hanke oli esillä päivien avauksessa, keynotessa ja teemaryhmäesityksessä.

Päivien avauspuheenvuorossa torstaina 14.11. MFG4.0-projektin tutkijatohtori Maarit Virolainen toi esille digitalisoitumisen jo arjessa selviytymiseen tuomat aikuisten jatkuvan oppimisen haasteet, kuten eri elämänalueille ulottuvat mobiiliteknologiset ratkaisut. Hän pyrki myös yhdysvaltalaistutkijoiden malllinnusta höydyntäen selittämään, miksi teknologisen murroksen tuomien osaamistarpeiden ennakointitulokset poikkeavat toisistaan maittain ja alueittain; yhtäältä eri maiden tuotanto- ja koulutusrakenteet eroavat toisistaan. Toisaalta informaatio olemassa olevasta osaamisreservistä ja aluetason työvoiman kehitysmahdollisuuksista, sekä yritysten investointisuunnitelmista on puutteellista. Lisäksi alueiden välistä ja sisäistä liikkuvuutta on vaikea ennustaa, koska siihen vaikuttavat poliittiset toimenpiteet ja yksilöiden urasuunnitelmat. Siksi tarvitaan paikallista koulutuksen ja työelämän yhteistyötä sekä suomalaista ennakointitutkimusta ja -suunnittelu ja laajaa yhteiskunnnalista keskustelua.

Teknologian osaamistarpeisiin tuomaan haasteeseen vastaamiseksi koulutustutkimuksessa on tutkittu viime vuosikymmeninä erityisesti monialaisia ja yleisvalmiuksia ja ns. 21. vuosisadan taitoja, kuten uran- ja elämänhallintataidot, kriittisen ajattelun taidot, ongelmanratkaisutaidot, viestintä ja kommunikaatio, yhteistyö, luovuus ja innovointi, aloitteellisuus ja oman toiminnan ohjaus, monilukutaito: tiedonhaku, uudet mediat, tiedon luotettavuuden arviointi, ja genrejen tunnistaminen. Lisäksi viime vuosina on korostettu yhä enemmän tunnetaitojen, -älyn ja soft skillsien hallintaa. Alakohtaisesti näiden tulisi yhdistyä substanssiosaamisen ja tulla haltuun sen opiskelun ohessa.

Tutkimusjohtaja, dosentti Jari Kaivo-oja MFG4.0-hankkeesta piti puolestaan Key Note – esitelmän AMK- ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivillä 2019 perjantaina 15.11.2019. Key Note-alustus herätti aktiivista keskustelua tilaisuuteen osallistuneiden aikuiskoulutuksen asiantuntijoiden keskuudessa.

Dosentti Jari Kaivo-oja toi esitelmässään esille seuraavanlaisia näkökulmia teknologian murroksen ja työelämän muutosten koulutukselle tuomiin haasteisiin vastaamiseksi :

Aika-tila-materiaalit –ulottuvuuksien hallinta (8 eri digitaalista skenaariota ja ”todellisuutta”, muodostavat omat digitaaliset osaamisalueensa)
Strategisesti hallittu MOOC – koulutuspalvelutuotanto (tarve kehittää MOOC-strategioita, jopa koulutusohjelmia)
Opetusrobotit ja opetuscobotit olisi hyvä ottaa laajemman kehittämistyön kohteeksi Suomessa (pilotointi ja kokeilutoiminta)
Teollisuutta tukevien Digital Twin – oppimisohjelmien kehittäminen tieteellisen tutkimuksen pohjalta
Pelillinen koulutus, pelilliset koulutusohjelmat
Kielikoulutus ja matematiikan koulutus: omat räätälöidyt digitaalisen oppimisen lähestymistavat tarvitaan
Itsearviointi ja sen metodologinen kehittäminen digitaalisessa oppimisessa ja pedagogiassa
Täydennyskoulutus ja tiedonhallinta digitaalisen oppimisen T&K -kehitystyössä on tärkeää (uudet metodit ja työkalut omaksuttava ketterästi)
Yhteydet työelämään erittäin tärkeitä: Teollisuus 4.0- ja Valmistus 4.0 -kehitys yrityksissä ja digitalisaatiohaasteet, testaus ja tuloksellisuuden arviointi käytännössä korostuvat
Digital Divide-ongelmien vahva tiedostaminen, lineaarinen ajattelu ei toimi, vaan täytyy kohdata ongelmia ja ratkaista niitä yhdessä (ns. sense making-sense giving- toiminta).

Nämä oppimisen ja koulutuksen uudet haasteet edellyttävät laajaa yhteistyötä koko suomalaisessa koulutuskentässä. Teknologisessa murroksessa voimme oppia erittäin paljon toisiltamme, korosti dosentti Jari Kaivo-oja.

Tutkimuspäivien toisena päivänä kuultiin myös MFG 4.0 -hankkeen tutkijoiden esitys
“Ammatillinen koulutus, teknologiset ongelmanratkaisutaidot ja sosiaalinen osallistuminen: tuloksia PIAAC-aineistosta” (tekijät: Maarit Virolainen, Juhani Rautopuro, Hanna Nygren, Raija Hämäläinen, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto). Alustavista tuloksista kiinnostavaa oli osallistumismahdollisuuksien ja teknologian oppimisen informaalisten resurssien, sosiaalisten verkostojen, näkökulmasta erityisesti, kuinka toisen asteen yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen suorittaneiden luottamus toisiin ihmisiin oli korkeampi kuin vain peruskoulun suorittaneiden luottamus.

Myös käsitys poliittisista vaikutusmahdollisuuksista oli positiivisempi ja aktiivisuus yhdistystoiminnassa oli yleisempää tällä ryhmällä verrattuna vain peruskoulun päättäneisiin. Tuloksista voi päätellä, että koulutus on sidoksissa myös informaalin oppimisen mahdollisuuksiin sosiaalisissa verkostoissa.

Amiedu (nyk. Taitotalo) järjesti tilaisuuden yhteistyössä Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Ammatillisen koulutuksen tutkimusseura OTTU ry:n kanssa.

Paluu menneisyyteen, vai katse tulevaisuuteen? – ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja vuoden 2023 budjettineuvottelut