Linkedin Twitter Facebook Youtube Soundcloud

Heikki Hiilamo

+358 403587203
[email protected]
See more

Kolme perustulomallia Etelä-Koreassa

· ·

Kolme perustulomallia Etelä-Koreassa

Etelä-Korea on esimerkki korkean teknologian maasta, jossa taloudellinen ja sosiaalinen menestys ovat ristiriidassa keskenään. Maa on edelläkävijä monissa teknologisissa innovaatioissa, esimerkiksi ICT-teknologiassa (mm. Samsung) ja teollisessa valmistuksessa (mm. KIA). Etelä-Korean bruttokansantuote henkeä kohden on Maailmanpankin tilastojen mukaan 30. korkein maailmassa (Suomi sijalla 23.) Sen sijaan maailman onnellisuusvertailussa Etelä-Korea on sijalla 59. (Suomi jo pitkään ykkösenä). Syntyvyys on erittäin alhaista. Kokonaishedelmällisyysluku laski alle yhden vuonna 2018 ja on sen jälkeen pysynyt siellä.


Etelä-Korea on kilpailullinen yhteiskunta, missä teknologinen murros uhkaa syrjäyttää erityisesti nuoria ja maaseudun asukkaita. Etelä-Koreassa pohditaankin nyt keinoja taloudellisen menestyksen kääntämiseksi myös sosiaaliseksi hyvinvoinniksi. Ratkaisua haetaan Pohjois-Amerikassa 1970-luvulla kehitystä negatiivisesta tuloverosta ja perustulosta, jotka nousivat muutamia vuosia sitten kansainväliseen keskusteluun keinoina ehkäistä teknologisen työttömyyden aiheuttamia ongelmia.

Korea on saanut innoitusta myös Suomesta, missä toteutettiin lakisääteinen perustulokokeilu vuosina 2017 ja 2018 (Hiilamo 2022).

Nuoriso-osinko

Etelä-Korean vaikutusvaltaisin perustuloaktivisti on ollut poliitikko ja lakimies Lee Jae-myung, joka esitti vuonna 2018 laajan perustulo-ohjelman pääkaupunki Soulia ympäröivässä Gyeonggin provinssissa. Tuolloin provinssin kuvernöörinä toiminut Jae-myung otti perustulon myös presidentinvaalikampanjansa teemaksi.

Huhtikuun 2019 alusta Gyeonggin provinssissa alettiin maksaa nuoriso-osinkoa (Youth Dividend) kaikille 24-vuotiaille. Kyseessä oli erittäin laaja pilottihanke, jonka tarkoituksena oli helpottaa kovista työelämään, koulutukseen ja parinmuodostukseen liittyvistä paineista kärsivien nuorten tilannetta.

Provinssin 13 miljoonan asukkaan joukosta perustulon saajiin kuului noin 175 000 nuorta. Heille maksettiin neljännesvuosittain 250 000 Etelä-Korean wonia eli noin 180 euroa. Kyseessä oli eräänlainen paikallisvaluutta, sillä nuoriso-osingon sisältävää korttia oli mahdollista käyttää vain paikallisissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Vaikka summa oli suhteellisen pieni, arviointitutkimus osoitti nuorten elämäntyytyväisyyden lisääntyneen (Yoo ym. 2019). Myönteisten tulosten rohkaisemana nuoriso-osingon maksaminen jatkuu edelleen. Erityistä pilotissa on se, että tuki maksetaan kaikille samanikäisille nuorille riippumatta tuloista, koulutuksesta tai työmarkkina-asemasta. Kyseessä on siis yhden ikäluokan universaali perustulo.

Maaseudun perustulo

Gyeonggin provinssissa on meneillään myös toinen perustulohanke. Toisin kuin nuoriso-osingossa on maaseudun perustulossa (Rural Basic Income) kyse kokeilusta. Kolmen vuoden ajan lähellä Pohjois-Korean rajaa sijaitsevassa Cheongsan-myeon kylässä kaikille 3 500 asukkaalle maksetaan 150,000 wonia (noin 106 euroa) kuukaudessa. Tämäkin maksu suoritetaan paikallisvaluuttana, joka on käytettävä kolmen kuukauden kuluessa alueen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Kokeen tavoitteena on parantaa elämänlaatua ja elinkeinomahdollisuuksia maaseutumaisissa olosuhteissa. Monien kehittyvien maiden tavoin maaseudun tyhjentyminen on ongelma myös Etelä-Koreassa.

Kokeen onnistumista arvioidaan vertaamalla Cheongsan-myeon kylää toiseen vastaavan kokoiseen maaseutuvaltaiseen Samjuk-myeon kylään provinssin eteläosassa. Kokeen etuna on se, että sen avulla on mahdollista arvioida myös yhteisötason vaikutuksia, koska kaikki saavat perustulon. Koe alkoi viime kesänä.

Takuutulo Soulissa

Myös Soulin kaupungissa on meneillään perustulokokeilu. Kuluvan vuoden alussa 500 satunnaisesti valittua pienituloista kotitaloutta alkoi saada takuutuloa (Soul Safety Income), jonka nostaa kotitalouden tulot vähintään puoleen mediaanitulosta. Kokeiluun osallistujat valittiin niistä ilmoittautuneista kotitalouksista, jotka kärsivät suhteellisesta köyhyydestä mutta eivät saaneet muita sosiaalietuuksia.

Pilotin tarkoituksena on parantaa työnteon kannustimia. Takuutulon määrä pienenee tulojen kasvaessa, muttei poistu kokonaan ennen kuin tulot kasvavat lähelle mediaanituloa. Ensi vuoden alusta kokeiluun otetaan mukaan 300 uutta kotitaloutta, joiden tulot ovat vähemmän kuin 85 prosenttia, mutta enemmän kuin puolet mediaanituloista. Molemmissa tapauksissa vertailuryhmänä toimivat ne pilottiin ilmoittautuneet, joita ei valittu koeryhmään.

Kolmivuotisessa kokeilussa arvioidaan työllisyysvaikutusten lisäksi myös osallistujien subjektiivisia kokemuksia hyvinvoinnista. Varapormestari Sanghan Kimin mukaan takuutulo pyrkii poistamaan tuloeroja ja parantamaan mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Heikki Hiilamo

professori, Helsingin yliopisto

Arvio

Gyeonggin provinssin provinssin kuvernöörinä toiminut Jae-myung hävisi Etelä-Korean presidentinvaalin täpärästi viime maaliskuussa. Perustulosta ei ole tämän jälkeen keskusteltu kansallisella tasolla. Paikalliset perustulohankkeet pyrkivät pitämään teemaa esillä.

Kaikki kolme edellä kuvattua hanketta ovat suuruudeltaan käynnissä oleviin sosiaaliturvaohjelmiin verrattuna sangen vaatimattomia. Nuoriso-osinkoa ei ole laajennettu, vaan se rajoittuu edelleen vain 24-vuotiaisiin. Maaseudun perustulon saajia on 13 miljoonan asukkaan provinssissa vain 3 5000. Soulin takuutuloa saa enimmillään vain 800 kotitaloutta.

Lisäksi hankkeiden vaikutusten arviointi on hankalaa. Itsestään selvää on, että erityisesti pienituloisilla lisäraha parantaa hyvinvointia. Kysymys onkin siitä, miten ehdotettu uusi malli suoriutuu suhteessa vaihtoehtoisin ratkaisuihin: tuoko perustulo rahalle vastinetta. Kysymys on erittäin olennainen niin kutsutuissa kypsissä hyvinvointivaltioissa, missä suuria väliinputoajaryhmiä ei enää ole. Ratkaisevaa on se, miten hyvin vaihtoehtoiset mallit suoriutuvat suhteessa nykyisiin malleihin.

Tutkijaryhmien kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella hankkeiden toteuttajat pyrkivät myös puuttumaan arvioinnin suorittamiseen. Koeryhmät ovat pieniä, eikä esimerkiksi kaikkia suunniteltuja kyselyitä kyetä rahan tai poliittisen tahdon puuttumisen vuoksi toteuttamaan.

Korean perustulohankkeet johtavat samaan johtopäätökseen kuin Suomenkin perustulohanke: kokeiluissa on kysymys enemmän politiikasta kuin tieteestä (Hiilamo 2022). Toisaalta kokeilut ruokkivat keskustelua vaihtoehtoisista tavoista järjestää sosiaaliturvaa. Niitä voi myös itsessään pitää muistutuksena siitä, että teollisuusyhteiskunnan aikana syntyneitä sosiaaliturvamalleja on tarpeen uudistaa vastaamaan teknologisen murroksen synnyttämiä tarpeita.

Lue lisää:

Hiilamo, Heikki. A Truly Missed Opportunity: The Political Context and Impact of the Basic Income Experiment in Finland. European Journal of Social Security. 2022 Sep;24(3):177-191. 

Yoo, Young Seong, Jeong Wonho, Rhie Kwanhyung, Yun Sungjin, and Ma Jooyoung. Analysis of the Effects of the Youth Basic Income Policy in Gyeonggi Province: Comparison of the Ex-Ante and Ex-Post Survey—Gyeonggi: Gyeonggi Research Institute—Policy Study, 2019.

Pandemiaan liittyvillä sosiaalipoliittisilla toimilla myös ennaltaehkäistiin uusien riskien toteutumista

· ·

Pandemiaan liittyvillä sosiaalipoliittisilla toimilla myös ennaltaehkäistiin uusien riskien toteutumista

Juuri julkaistussa raportissa selvitettiin  pandemiaan liittyviä sosiaalipoliittisia toimia Suomessa ja 12 muussa OECD-maassa vuonna 2020.

Lisäksi analysoitiin, millaisia muutoksia toimet olivat suhteessa pandemiaa edeltäviin politiikkatoimiin. Tutkimusaineisto koottiin ensisijaisesti hallitusten, parlamenttien ja ministeriöiden dokumenteista.

Sosiaalipoliittisissa muutoksissa korostuivat etuuksien tasokorotukset, omavastuupäivien poistot ja etuusjaksojen pidennykset. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa tämänkaltaisten muutosten suhteellinen osuus oli suurin. Sen sijaan viimesijaista sosiaaliturvaa muutettiin vähiten. Sosiaaliturvaa laajennettiin 11 maassa. Uusista toimista yleisimpiä olivat kerta­luontoiset tulonsiirrot kahdeksassa maassa.

Päivi Mäntyneva

tutkijatohtori,
Helsingin yliopisto

Johanna Peltoniemi

tutkijatohtori,
Helsingin yliopisto

Eeva-Leena Ketonen

tutkimusavustaja,
Helsingin yliopisto

Henri Aaltonen

tekninen avustaja,
Helsingin yliopisto

Heikki Hiilamo

professori,
Helsingin yliopisto

Julkisessa keskustelussa eri maiden sosiaalipoliittiset toimet esitettiin erityisesti kriisi- ja hätäapuna keskellä pandemiaa. Vastoin yleistä mielikuvaa eri maiden sosiaalipoliittiset toimet eivät olleet pääasiassa korjaavia toimia ja reagointia jo toteutuneisiin riskeihin. Päinvastoin, sosiaalipoliittiset toimet olivat ennemmin uusia riskejä ennaltaehkäiseviä toimia. Koko tutkimusaineistossa ennaltaehkäisevien toimien osuus oli 55 prosenttia (N=113).

Tutkimustulosten mukaan enemmistö (76 %) tehdyistä toimista oli muutoksia jo olemassa oleviin etuusjärjestelmiin, kuten etuuksien korotuksiin ja etuusjaksojen pidennyksiin. Kaikki muutokset olivat väestön kannalta parannuksia olemassa oleviin etuuksiin; emme havainneet ainuttakaan tapausta etuuksien leikkauksista. Parannukset olemassa oleviin etuuksiin näkyivät etenkin Pohjois-maissa ja Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, joissa yli 90 prosenttia toimista lukeutui tähän ryhmään.

Suomessa toteutetut sosiaalipoliittiset toimet liittyivät työttömyysturvaan, sairausvakuutukseen, lapsiperheiden etuuksiin, viimesijaisiin etuuksiin, työllisyyden edistämiseen ja ylivelkaantumisen ehkäisyyn. Enemmistö toimista oli ennaltaehkäiseviä. Hyvinvointivaltioregiimeittäin tarkasteltuna ennaltaehkäisevien toimien osuus oli suurempi verrattuna korjaaviin toimiin – vaikkakin erot olivat melko pienet. 

Kriisin aikaisiin sosiaalipoliittisiin toimiin ja niiden toimeenpanoon vaikuttivat lukuisat tekijät. Kansallinen kehitys oli yhteydessä myös kansainvälisiin vaikutteisiin. Tällä  puolestaan on merkitystä sosiaalipoliittisten järjestelmien kehittämiseen. Sosiaalipoliittisten ideoiden nähtiin leviävän maasta toiseen. Pandemian aikana vertaisoppiminen – tai ainakin toimien samankaltaisuudet – oli nähtävissä tämän tutkimuksen tuloksissa etenkin työllisyyden edistämistoimina, lomautusjärjestelmien ja palkkatuen laajentamisena sekä erilaisina työajan lyhennysohjelmina, joiden avulla voidaan lievittää ja ennaltaehkäistä sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia ja eriarvoistumista.

Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 208 sosiaalipoliittista tointa regiimiteorian pohjalta valituissa maissa: Suomi, Norja, Ruotsi, Tanska, Islanti, Alankomaat, Saksa, Espanja, Italia, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Etelä-Korea ja Japani. Toimet liittyivät työttömyysturvaan, sairausvakuutukseen, lapsiperheiden etuuksiin, eläkkeisiin, viimesijaisiin tukiin, suoriin tulonsiirtoihin, työllisyyden edistämiseen, asumisen tukemiseen, opiskelijoiden etuuksiin ja ylivelkaantuneisuuden ehkäisyyn.

Mäntyneva, P., Ketonen, E.-L., Peltoniemi, J., Aaltonen, H. & Hiilamo, H. (2021) Sosiaalipoliittiset toimet koronapandemian aikana vuonna 2020 : Vertailututkimus Suomesta ja 12 muusta OECD-maasta. Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2021:2

Summary in English:
The study examines what social policy measures related to the COVID-19 pandemic Finland and 12 other OECD countries implemented in 2020. It also analyses the changes in the social policy measures in relation to pre-pandemic policy measures. The data for this study was collected primarily from documents of governments, parliaments and ministries. The study analyses a total of 208 social policy measures in the following countries selected on the basis of regime theory: Finland, Norway, Sweden, Denmark, Iceland, the Netherlands, Germany, Spain, Italy, the United Kingdom, the United States, South Korea and Japan.

The findings of this study show that the measures were related to unemployment benefits, health insurance cash benefits, benefits for families with children, pensions, last-resort assistance, direct income transfers, employment promotion, housing support, student benefits and prevention of over-indebtedness.

The social policy changes focused on increases in benefits, the removal of the waiting period for unemployment benefits and the extension of benefit periods. The relative share of such changes was the highest in Finland, Sweden and Norway, whereas the last-resort form of social security was changed the least in all countries studied. Social security coverage was extended in 11 countries. One-off income transfers were the most common new measures in eight countries. The social policy measures used due to the COVID-19 pandemic were not only reactive but they also prevented the emergence of new risks.

avainsanat

koronakriisi, sosiaalipolitiikka, sosiaaliturvan muutokset, OECD-maat, sosiaaliturvauudistus

Keywords

COVID-19 crisis, social policy, changes in social security, OECD countries, social security reform

Perustilimallilla helpotusta palveluiden tehokkaampaan kohdentamiseen; malli parantaisi nuorten turvaverkkoa

· ·

Perustilimallilla helpotusta palveluiden tehokkaampaan kohdentamiseen; malli parantaisi nuorten turvaverkkoa

Tänään julkaistussa raportissa esitellään perustilimalli, joka läpinäkyvyytensä ansiosta tekee kansalaisten henkilökohtaisesta elämänsuunnittelusta nykyistä selkeämpää. Perustilimallin osana esitellään osallistumistulo, jonka ideana on huolehtia niistä nuorista, jotka eivät ole kiinnittyneet työmarkkinoille. 

Perustili uutena käyttöliittymänä sosiaaliturvan alustalla toisi entistä parempaa läpinäkyvyyttä. Jussi Pyykkönen, yksi raportin kirjoittajista kertoo, että sen ideana on, että yksilöt ”vakuuttavat itsensä” riskien varalta elinkaaren yli. ”Perustilillä on merkittävä potentiaali vaikuttaa nykyistä kestävämpiin koulutus- ja työpolkuihin. Parhaimmillaan perustili yhdistettynä osallistumistuloon vähentää syrjäytymisuhassa olevien määrää. Tällä olisi huomattavaa positiivista vaikutusta työllisyyteen sekä nuorten hyvinvointiin”, Pyykkönen jatkaa.
Perustilimallia testattiin simuloimalla 2000-luvulla toteutuneilla elinkaarilla. Raportissa ”annettiin” 1987 syntyneille perustili käyttöön ikävuosien 18‒28 ajaksi. Simuloinnin perusteella voidaan todeta, että perustili yhdistettynä osallistumistuloon olisi realistinen alusta sosiaaliturvalle.

Heikki Hiilamo

professori, Helsingin yliopisto

Heikki Hiilamon haastattelu Helsingin Sanomissa
Perustilisimulaatio
Raportti

Raportin ja simulaation toteuttivat MFG4.0-hankkeelle: VTM Jussi Pyykkönen, YTM Topias Pyykkönen ja DI Pekka Pulli.

Ketteryys auttaa sopeutumaan automatisaatioon

· ·

Ketteryys auttaa sopeutumaan automaatioon

Miten automaatio muokkaa työelämää Suomessa?
Mitä käy niille, jotka eivät pysy kyydissä mukana? OECD:n tuore raportti kertoo, ettei pelättyä massiivista työpaikkojen katoa ole ainakaan heti näköpiirissä. Arvion mukaan 14 prosenttia OECD-maiden työpaikoista on vaarassa kadota automaation vuoksi. Kuitenkin vuosina 2012-2019 työllisyys lisääntyi lähes kaikissa OECD-maissa. Ainoan negatiivinen poikkeus oli yllättäen Suomi; Meillä työllisyys väheni kahdella prosentilla.

Tuoreessa Manufacturing 4.0 -hankkeeseen liittyvässä tutkimuksessani tarkastelin sitä, miten pohjoismainen hyvinvointimalli auttaa tai haittaa sopeutumista automaatioon. Pohjoismaat ovat pieniä ja avoimia talouksia, joiden menestys riippuu siitä, miten nopeasti ne kykenevät omaksumaan uusia teknologioita. Norjaa lukuun ottamatta Pohjoismailla ei ole merkittäviä luonnonvaroja eikä huomattavan suuria kotimarkkinoita. Elintason määrää pohjoismaisten yritysten menestyminen kansainvälisillä markkinoilla.

Mikäli uusi teknologia, esimerkiksi laajamittainen automaatio, kasvattaa hallitsemattomasti työttömyyttä, Pohjoismailla on vastassaan toisenlainen ongelma; julkisen talouden romahdus. Pohjoismaat tunnetaan korkeatasoisista julkisista palveluista ja tulonsiirroista. Näiden rahoittaminen edellyttää korkeaa työllisyysastetta. Mainitun kaksoishaasteen,  omaksumisen välttämättömyyden ja julkisen talouden rahoituksen vuoksi mahdollisella teknologisella työttömyydellä on ratkaiseva merkitys Pohjoismaiden selviytymiselle.

Pohjoismaiden etuna on kuitenkin laaja ja syvä luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin. Tästä syystä maat ovat ketteriä uudistumaan ja investoimaan. Jo nyt Pohjoismaissa panostetaan runsaasti muun muassa varhaiskasvatukseen, peruskouluun ja ilmaiseen yliopistokoulutukseen, jotka tukevat inhimillisen pääoman vahvistumista. Automaatio voi uhata myös korkeakoulutusta vaativia ammatteja, mutta korkea koulutus on tästä huolimatta paras vakuutus automaation sopeutumisessa.

Automaatio korostaa myös tarvetta uudistaa tulevaisuudessa julkisia instituutioita niin, että ne turvaavat paremmin työelämän marginaaleihin tai kokonaan työelämän ulkopuolelle jäävien ihmisten osallistumisen mahdollisuudet. Uusia avauksia on Suomessa esimerkiksi oppivelvoisuuden ulottaminen täysi-ikäisyyteen asti.

Sukupuolten välinen tasa-arvo on Pohjoismaille tärkeä tavoite ja vahvuustekijä. Sukupuolten välinen ammatillinen segregaatio on kuitenkin edelleen vahvaa. Automaatio voi heikentää sukupuolten välistä tasa-arvoa, koska se kohtelee eri tavoilla nais- ja miesvaltaisia ammatteja. Segregraation vähentäminen parantaisi mahdollisuuksia sopeutua automation vaikutuksiin.

Työpaikkojen katoaminen Suomessa ainoana OECD-maana vuosien 2012-2019 välillä ei kerro suoraan automaation vaikutuksesta, vaan siitä ettei Suomi kyennyt globaalin talouskriisin jälkeen uudistamaan talous- ja työllisyyspolitiikkansa. Koronakriisi vauhdittaa automaatiota. Tämä tuskin johtaa yleiseen massatyöttömyyteen: vanhoja työpaikkoja katoaa, mutta niiden tilalle syntyy uusia. Kaikki Pohjoismaat, ja aivan erityisesti Suomi, tarvitsevat ketteryyttä myös tulevaisuudessa

Heikki Hiilamo

professori, Helsingin yliopisto

Hiilamo, H. (2021). Adapting the Nordic welfare state model to the challenges of automation. The Nordic Economic, Social and Political Model.Edition 1st Edition. Imprint Routledge.

 

MFG4.0-julkaisu: Pitkän aikavälin politiikalla läpi murroksen – tahtotiloja työn tulevaisuudesta

· ·

“Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut tunnistaa työhön liittyviä toivottavia tulevaisuuksia, päätöksentekotarpeita sekä yhteiskunnallisia ratkaisuja asiantuntijahaastatteluihin ja kansallisen tason kyselytutkimukseen perustuen.

Lisäksi raportissa ehdotetaan toimintamallia, jolla pitkän aikavälin keskustelua työn tulevaisuudesta voidaan käydä myös jatkossa.

Tutkimuksesta keskeiset havainnot ovat seuraavat: Työn tekemisen muodot ja työsuhteet moninaistuvat, mikä edellyttää muutoksia esimerkiksi lainsäädännössä ja sosiaaliturvassa. Työn aika- ja paikkasidonnaisuus heikkenee, mutta muutos ei ole yhtä voimakas tai samantahtinen kaikilla aloilla. Koulutuksessa korostuu jatkuva oppiminen: Tarvitsemme Suomeen koko väestön kattavan, laadukkaan elinikäisen oppimisen järjestelmän.

Toimeentulo muuttuu niin, että työmarkkinoiden ja koko työelämän joustavuus lisääntyy. Päätöksentekijöiden on tärkeää ymmärtää työn useita erilaisia ja muuttuvia välinearvoja taloudellisten arvojen lisäksi, jotta emme edistä keskenään ristiriitaisia tavoitteita.

Anttila, J., Eranti, V., Jousilahti, J., Koponen, J., Koskinen, M., Leppänen, J., Neuvonen, A., Dufva, M., Halonen, M., Myllyoja, J., Pulkka, V.-V., Annala, M., Hiilamo, H., Honkatukia, J., Järvensivu, A., Kari, M., Kuosmanen, J., Malho, M. ja Malkamäki, M. (2018). Pitkän aikavälin politiikalla läpi murroksen – tahtotiloja työn tulevaisuudesta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 34/2018. Helsinki. Valtioneuvoston kanslia.

Follow us!

Linkedin Twitter Facebook Youtube Soundcloud
HKI
SA