Juuri julkaistussa raportissa selvitettiin pandemiaan liittyviä sosiaalipoliittisia toimia Suomessa ja 12 muussa OECD-maassa vuonna 2020.
Lisäksi analysoitiin, millaisia muutoksia toimet olivat suhteessa pandemiaa edeltäviin politiikkatoimiin. Tutkimusaineisto koottiin ensisijaisesti hallitusten, parlamenttien ja ministeriöiden dokumenteista.
Sosiaalipoliittisissa muutoksissa korostuivat etuuksien tasokorotukset, omavastuupäivien poistot ja etuusjaksojen pidennykset. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa tämänkaltaisten muutosten suhteellinen osuus oli suurin. Sen sijaan viimesijaista sosiaaliturvaa muutettiin vähiten. Sosiaaliturvaa laajennettiin 11 maassa. Uusista toimista yleisimpiä olivat kertaluontoiset tulonsiirrot kahdeksassa maassa.
tutkijatohtori,
Helsingin yliopisto
tutkijatohtori,
Helsingin yliopisto
tutkimusavustaja,
Helsingin yliopisto
tekninen avustaja,
Helsingin yliopisto
professori,
Helsingin yliopisto
Julkisessa keskustelussa eri maiden sosiaalipoliittiset toimet esitettiin erityisesti kriisi- ja hätäapuna keskellä pandemiaa. Vastoin yleistä mielikuvaa eri maiden sosiaalipoliittiset toimet eivät olleet pääasiassa korjaavia toimia ja reagointia jo toteutuneisiin riskeihin. Päinvastoin, sosiaalipoliittiset toimet olivat ennemmin uusia riskejä ennaltaehkäiseviä toimia. Koko tutkimusaineistossa ennaltaehkäisevien toimien osuus oli 55 prosenttia (N=113).
Tutkimustulosten mukaan enemmistö (76 %) tehdyistä toimista oli muutoksia jo olemassa oleviin etuusjärjestelmiin, kuten etuuksien korotuksiin ja etuusjaksojen pidennyksiin. Kaikki muutokset olivat väestön kannalta parannuksia olemassa oleviin etuuksiin; emme havainneet ainuttakaan tapausta etuuksien leikkauksista. Parannukset olemassa oleviin etuuksiin näkyivät etenkin Pohjois-maissa ja Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, joissa yli 90 prosenttia toimista lukeutui tähän ryhmään.
Suomessa toteutetut sosiaalipoliittiset toimet liittyivät työttömyysturvaan, sairausvakuutukseen, lapsiperheiden etuuksiin, viimesijaisiin etuuksiin, työllisyyden edistämiseen ja ylivelkaantumisen ehkäisyyn. Enemmistö toimista oli ennaltaehkäiseviä. Hyvinvointivaltioregiimeittäin tarkasteltuna ennaltaehkäisevien toimien osuus oli suurempi verrattuna korjaaviin toimiin – vaikkakin erot olivat melko pienet.
Kriisin aikaisiin sosiaalipoliittisiin toimiin ja niiden toimeenpanoon vaikuttivat lukuisat tekijät. Kansallinen kehitys oli yhteydessä myös kansainvälisiin vaikutteisiin. Tällä puolestaan on merkitystä sosiaalipoliittisten järjestelmien kehittämiseen. Sosiaalipoliittisten ideoiden nähtiin leviävän maasta toiseen. Pandemian aikana vertaisoppiminen – tai ainakin toimien samankaltaisuudet – oli nähtävissä tämän tutkimuksen tuloksissa etenkin työllisyyden edistämistoimina, lomautusjärjestelmien ja palkkatuen laajentamisena sekä erilaisina työajan lyhennysohjelmina, joiden avulla voidaan lievittää ja ennaltaehkäistä sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia ja eriarvoistumista.
Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 208 sosiaalipoliittista tointa regiimiteorian pohjalta valituissa maissa: Suomi, Norja, Ruotsi, Tanska, Islanti, Alankomaat, Saksa, Espanja, Italia, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Etelä-Korea ja Japani. Toimet liittyivät työttömyysturvaan, sairausvakuutukseen, lapsiperheiden etuuksiin, eläkkeisiin, viimesijaisiin tukiin, suoriin tulonsiirtoihin, työllisyyden edistämiseen, asumisen tukemiseen, opiskelijoiden etuuksiin ja ylivelkaantuneisuuden ehkäisyyn.
Mäntyneva, P., Ketonen, E.-L., Peltoniemi, J., Aaltonen, H. & Hiilamo, H. (2021) Sosiaalipoliittiset toimet koronapandemian aikana vuonna 2020 : Vertailututkimus Suomesta ja 12 muusta OECD-maasta. Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2021:2
Summary in English:
The study examines what social policy measures related to the COVID-19 pandemic Finland and 12 other OECD countries implemented in 2020. It also analyses the changes in the social policy measures in relation to pre-pandemic policy measures. The data for this study was collected primarily from documents of governments, parliaments and ministries. The study analyses a total of 208 social policy measures in the following countries selected on the basis of regime theory: Finland, Norway, Sweden, Denmark, Iceland, the Netherlands, Germany, Spain, Italy, the United Kingdom, the United States, South Korea and Japan.
The findings of this study show that the measures were related to unemployment benefits, health insurance cash benefits, benefits for families with children, pensions, last-resort assistance, direct income transfers, employment promotion, housing support, student benefits and prevention of over-indebtedness.
The social policy changes focused on increases in benefits, the removal of the waiting period for unemployment benefits and the extension of benefit periods. The relative share of such changes was the highest in Finland, Sweden and Norway, whereas the last-resort form of social security was changed the least in all countries studied. Social security coverage was extended in 11 countries. One-off income transfers were the most common new measures in eight countries. The social policy measures used due to the COVID-19 pandemic were not only reactive but they also prevented the emergence of new risks.
koronakriisi, sosiaalipolitiikka, sosiaaliturvan muutokset, OECD-maat, sosiaaliturvauudistus
COVID-19 crisis, social policy, changes in social security, OECD countries, social security reform