WP 5 Reshaping social policies

Reshaping social policies – lead by Dr. Heikki Hiilamo, University of Helsinki (HEL)
[email protected]
+358 403587203

Pandemiaan liittyvillä sosiaalipoliittisilla toimilla myös ennaltaehkäistiin uusien riskien toteutumista

Pandemiaan liittyvillä sosiaalipoliittisilla toimilla myös ennaltaehkäistiin uusien riskien toteutumista

Juuri julkaistussa raportissa selvitettiin  pandemiaan liittyviä sosiaalipoliittisia toimia Suomessa ja 12 muussa OECD-maassa vuonna 2020.

Lisäksi analysoitiin, millaisia muutoksia toimet olivat suhteessa pandemiaa edeltäviin politiikkatoimiin. Tutkimusaineisto koottiin ensisijaisesti hallitusten, parlamenttien ja ministeriöiden dokumenteista.

Sosiaalipoliittisissa muutoksissa korostuivat etuuksien tasokorotukset, omavastuupäivien poistot ja etuusjaksojen pidennykset. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa tämänkaltaisten muutosten suhteellinen osuus oli suurin. Sen sijaan viimesijaista sosiaaliturvaa muutettiin vähiten. Sosiaaliturvaa laajennettiin 11 maassa. Uusista toimista yleisimpiä olivat kerta­luontoiset tulonsiirrot kahdeksassa maassa.

Päivi Mäntyneva

tutkijatohtori,
Helsingin yliopisto

Johanna Peltoniemi

tutkijatohtori,
Helsingin yliopisto

Eeva-Leena Ketonen

tutkimusavustaja,
Helsingin yliopisto

Henri Aaltonen

tekninen avustaja,
Helsingin yliopisto

Heikki Hiilamo

professori,
Helsingin yliopisto

Julkisessa keskustelussa eri maiden sosiaalipoliittiset toimet esitettiin erityisesti kriisi- ja hätäapuna keskellä pandemiaa. Vastoin yleistä mielikuvaa eri maiden sosiaalipoliittiset toimet eivät olleet pääasiassa korjaavia toimia ja reagointia jo toteutuneisiin riskeihin. Päinvastoin, sosiaalipoliittiset toimet olivat ennemmin uusia riskejä ennaltaehkäiseviä toimia. Koko tutkimusaineistossa ennaltaehkäisevien toimien osuus oli 55 prosenttia (N=113).

Tutkimustulosten mukaan enemmistö (76 %) tehdyistä toimista oli muutoksia jo olemassa oleviin etuusjärjestelmiin, kuten etuuksien korotuksiin ja etuusjaksojen pidennyksiin. Kaikki muutokset olivat väestön kannalta parannuksia olemassa oleviin etuuksiin; emme havainneet ainuttakaan tapausta etuuksien leikkauksista. Parannukset olemassa oleviin etuuksiin näkyivät etenkin Pohjois-maissa ja Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, joissa yli 90 prosenttia toimista lukeutui tähän ryhmään.

Suomessa toteutetut sosiaalipoliittiset toimet liittyivät työttömyysturvaan, sairausvakuutukseen, lapsiperheiden etuuksiin, viimesijaisiin etuuksiin, työllisyyden edistämiseen ja ylivelkaantumisen ehkäisyyn. Enemmistö toimista oli ennaltaehkäiseviä. Hyvinvointivaltioregiimeittäin tarkasteltuna ennaltaehkäisevien toimien osuus oli suurempi verrattuna korjaaviin toimiin – vaikkakin erot olivat melko pienet. 

Kriisin aikaisiin sosiaalipoliittisiin toimiin ja niiden toimeenpanoon vaikuttivat lukuisat tekijät. Kansallinen kehitys oli yhteydessä myös kansainvälisiin vaikutteisiin. Tällä  puolestaan on merkitystä sosiaalipoliittisten järjestelmien kehittämiseen. Sosiaalipoliittisten ideoiden nähtiin leviävän maasta toiseen. Pandemian aikana vertaisoppiminen – tai ainakin toimien samankaltaisuudet – oli nähtävissä tämän tutkimuksen tuloksissa etenkin työllisyyden edistämistoimina, lomautusjärjestelmien ja palkkatuen laajentamisena sekä erilaisina työajan lyhennysohjelmina, joiden avulla voidaan lievittää ja ennaltaehkäistä sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia ja eriarvoistumista.

Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 208 sosiaalipoliittista tointa regiimiteorian pohjalta valituissa maissa: Suomi, Norja, Ruotsi, Tanska, Islanti, Alankomaat, Saksa, Espanja, Italia, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Etelä-Korea ja Japani. Toimet liittyivät työttömyysturvaan, sairausvakuutukseen, lapsiperheiden etuuksiin, eläkkeisiin, viimesijaisiin tukiin, suoriin tulonsiirtoihin, työllisyyden edistämiseen, asumisen tukemiseen, opiskelijoiden etuuksiin ja ylivelkaantuneisuuden ehkäisyyn.

Mäntyneva, P., Ketonen, E.-L., Peltoniemi, J., Aaltonen, H. & Hiilamo, H. (2021) Sosiaalipoliittiset toimet koronapandemian aikana vuonna 2020 : Vertailututkimus Suomesta ja 12 muusta OECD-maasta. Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2021:2

Summary in English:
The study examines what social policy measures related to the COVID-19 pandemic Finland and 12 other OECD countries implemented in 2020. It also analyses the changes in the social policy measures in relation to pre-pandemic policy measures. The data for this study was collected primarily from documents of governments, parliaments and ministries. The study analyses a total of 208 social policy measures in the following countries selected on the basis of regime theory: Finland, Norway, Sweden, Denmark, Iceland, the Netherlands, Germany, Spain, Italy, the United Kingdom, the United States, South Korea and Japan.

The findings of this study show that the measures were related to unemployment benefits, health insurance cash benefits, benefits for families with children, pensions, last-resort assistance, direct income transfers, employment promotion, housing support, student benefits and prevention of over-indebtedness.

The social policy changes focused on increases in benefits, the removal of the waiting period for unemployment benefits and the extension of benefit periods. The relative share of such changes was the highest in Finland, Sweden and Norway, whereas the last-resort form of social security was changed the least in all countries studied. Social security coverage was extended in 11 countries. One-off income transfers were the most common new measures in eight countries. The social policy measures used due to the COVID-19 pandemic were not only reactive but they also prevented the emergence of new risks.

avainsanat

koronakriisi, sosiaalipolitiikka, sosiaaliturvan muutokset, OECD-maat, sosiaaliturvauudistus

Keywords

COVID-19 crisis, social policy, changes in social security, OECD countries, social security reform

Perustilimallilla helpotusta palveluiden tehokkaampaan kohdentamiseen; malli parantaisi nuorten turvaverkkoa

Perustilimallilla helpotusta palveluiden tehokkaampaan kohdentamiseen; malli parantaisi nuorten turvaverkkoa

Tänään julkaistussa raportissa esitellään perustilimalli, joka läpinäkyvyytensä ansiosta tekee kansalaisten henkilökohtaisesta elämänsuunnittelusta nykyistä selkeämpää. Perustilimallin osana esitellään osallistumistulo, jonka ideana on huolehtia niistä nuorista, jotka eivät ole kiinnittyneet työmarkkinoille. 

Perustili uutena käyttöliittymänä sosiaaliturvan alustalla toisi entistä parempaa läpinäkyvyyttä. Jussi Pyykkönen, yksi raportin kirjoittajista kertoo, että sen ideana on, että yksilöt ”vakuuttavat itsensä” riskien varalta elinkaaren yli. ”Perustilillä on merkittävä potentiaali vaikuttaa nykyistä kestävämpiin koulutus- ja työpolkuihin. Parhaimmillaan perustili yhdistettynä osallistumistuloon vähentää syrjäytymisuhassa olevien määrää. Tällä olisi huomattavaa positiivista vaikutusta työllisyyteen sekä nuorten hyvinvointiin”, Pyykkönen jatkaa.
Perustilimallia testattiin simuloimalla 2000-luvulla toteutuneilla elinkaarilla. Raportissa ”annettiin” 1987 syntyneille perustili käyttöön ikävuosien 18‒28 ajaksi. Simuloinnin perusteella voidaan todeta, että perustili yhdistettynä osallistumistuloon olisi realistinen alusta sosiaaliturvalle.

Heikki Hiilamo

professori, Helsingin yliopisto

Raportin ja simulaation toteuttivat MFG4.0-hankkeelle: VTM Jussi Pyykkönen, YTM Topias Pyykkönen ja DI Pekka Pulli.

Ketteryys auttaa sopeutumaan automatisaatioon

Ketteryys auttaa sopeutumaan automaatioon

Miten automaatio muokkaa työelämää Suomessa?
Mitä käy niille, jotka eivät pysy kyydissä mukana? OECD:n tuore raportti kertoo, ettei pelättyä massiivista työpaikkojen katoa ole ainakaan heti näköpiirissä. Arvion mukaan 14 prosenttia OECD-maiden työpaikoista on vaarassa kadota automaation vuoksi. Kuitenkin vuosina 2012-2019 työllisyys lisääntyi lähes kaikissa OECD-maissa. Ainoan negatiivinen poikkeus oli yllättäen Suomi; Meillä työllisyys väheni kahdella prosentilla.

Tuoreessa Manufacturing 4.0 -hankkeeseen liittyvässä tutkimuksessani tarkastelin sitä, miten pohjoismainen hyvinvointimalli auttaa tai haittaa sopeutumista automaatioon. Pohjoismaat ovat pieniä ja avoimia talouksia, joiden menestys riippuu siitä, miten nopeasti ne kykenevät omaksumaan uusia teknologioita. Norjaa lukuun ottamatta Pohjoismailla ei ole merkittäviä luonnonvaroja eikä huomattavan suuria kotimarkkinoita. Elintason määrää pohjoismaisten yritysten menestyminen kansainvälisillä markkinoilla.

Mikäli uusi teknologia, esimerkiksi laajamittainen automaatio, kasvattaa hallitsemattomasti työttömyyttä, Pohjoismailla on vastassaan toisenlainen ongelma; julkisen talouden romahdus. Pohjoismaat tunnetaan korkeatasoisista julkisista palveluista ja tulonsiirroista. Näiden rahoittaminen edellyttää korkeaa työllisyysastetta. Mainitun kaksoishaasteen,  omaksumisen välttämättömyyden ja julkisen talouden rahoituksen vuoksi mahdollisella teknologisella työttömyydellä on ratkaiseva merkitys Pohjoismaiden selviytymiselle.

Pohjoismaiden etuna on kuitenkin laaja ja syvä luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin. Tästä syystä maat ovat ketteriä uudistumaan ja investoimaan. Jo nyt Pohjoismaissa panostetaan runsaasti muun muassa varhaiskasvatukseen, peruskouluun ja ilmaiseen yliopistokoulutukseen, jotka tukevat inhimillisen pääoman vahvistumista. Automaatio voi uhata myös korkeakoulutusta vaativia ammatteja, mutta korkea koulutus on tästä huolimatta paras vakuutus automaation sopeutumisessa.

Automaatio korostaa myös tarvetta uudistaa tulevaisuudessa julkisia instituutioita niin, että ne turvaavat paremmin työelämän marginaaleihin tai kokonaan työelämän ulkopuolelle jäävien ihmisten osallistumisen mahdollisuudet. Uusia avauksia on Suomessa esimerkiksi oppivelvoisuuden ulottaminen täysi-ikäisyyteen asti.

Sukupuolten välinen tasa-arvo on Pohjoismaille tärkeä tavoite ja vahvuustekijä. Sukupuolten välinen ammatillinen segregaatio on kuitenkin edelleen vahvaa. Automaatio voi heikentää sukupuolten välistä tasa-arvoa, koska se kohtelee eri tavoilla nais- ja miesvaltaisia ammatteja. Segregraation vähentäminen parantaisi mahdollisuuksia sopeutua automation vaikutuksiin.

Työpaikkojen katoaminen Suomessa ainoana OECD-maana vuosien 2012-2019 välillä ei kerro suoraan automaation vaikutuksesta, vaan siitä ettei Suomi kyennyt globaalin talouskriisin jälkeen uudistamaan talous- ja työllisyyspolitiikkansa. Koronakriisi vauhdittaa automaatiota. Tämä tuskin johtaa yleiseen massatyöttömyyteen: vanhoja työpaikkoja katoaa, mutta niiden tilalle syntyy uusia. Kaikki Pohjoismaat, ja aivan erityisesti Suomi, tarvitsevat ketteryyttä myös tulevaisuudessa

Heikki Hiilamo

professori, Helsingin yliopisto

Hiilamo, H. (2021). Adapting the Nordic welfare state model to the challenges of automation. The Nordic Economic, Social and Political Model.Edition 1st Edition. Imprint Routledge.

 

Hyvinvointivaltioden sosiaaliturva haasteiden edessä

Hyvinvointivaltioden sosiaaliturva haasteiden edessä

Globalisaatio, väestön ikääntyminen ja teknologisen kehityksen aiheuttama rakennemuutos haastavat hyvinvointivaltioiden sosiaaliturvan. Työelämä on entistä epävakaampi: työurat sirpalemaisempia ja pätkätyöllisyys yleisempää, perinteisiä työpaikkoja korvautuu innovaatiopohjaisten alojen työvoiman kysynnän lisääntymisellä, digitalisaatio korvaa ja täydentää ihmistyötä. Globaalitalouden muutos lisää yksilötasolla toimeentulon riskejä, jolloin myös hyvinvointivaltioiden mahdollisuudet taata sosiaaliturva heikkenee.  Useissa maissa on suuriakin väestönosia, jotka eivät ole riittävän sosiaaliturvan tai terveydenhuollon piirissä. Perinteisesti ratkaisuna on nähty joko vähentää tai heikentää palveluita, korottaa käyttömaksuja tai veroja. Sosiaalitilit on esitetty vaihtoehtona nykymallisille tulonsiirroille. Sosiaalitilimallilla pyritään vastaamaan useisiin erilaisiin sosiaaliturvan kysymyksiin.

Kolme keskeistä asiaa sosiaalitileistä:

  1. Sosiaalitilin lähtökohtana on yksilön elämänkaari -näkökulma
  2. Sosiaalitili/työttömyystili toimii työttömyysturvana ja koulutustili opintotukena
  3. Sosiaalitili ei toimi sosiaali- ja terveyshuollossa pohjoismaisissa malleissa.

Johanna Peltoniemi

tutkijatohtori, Helsingin yliopisto

Tuleeko ongella kaloja? Etuoikeutetun tulon ja toimeentulotuen saajien työssäkäynti

kirj. Heikki Hiilamo ja Annika Lehmus-Sun

Toimeentulotuen saajat ovat voineet vuodesta 2002 alkaen säilyttää pienen osan työtuloistaan ilman toimeentulotuen vähentymistä. Toimeentulotuen perusosan siirto Kelan maksettavaksi vuonna 2017 antoi mahdollisuuden tarkastella valtakunnallisesti kuukausitason muutoksia toimeentulotuen saajien työssäkäynnissä. Tutkimuksessa selvitettiin, milloin työtulojen saaminen johtaa pääsyyn pois toimeentulotuelta. Toimeentulotuelta poistuivat nopeammin ne, jotka olivat saaneet lyhyemmän aikaa työtuloja ja toimeentulotukea. Asuinpaikka suuressa asutuskeskuksessa, korkeampi ansiotulojen määrä ja miessukupuoli olivat myös yhteydessä nopeampaan poistumiseen toimeentulotuelta. Tulokset puolustavat etuoikeutetun tulon olemassaoloa, vaikka sillä tuskin on laajempia työllisyysvaikutuksia.